lauantai 27. helmikuuta 2016

pieni kirjasto


Meidän pojat tykkäävät kirjoista. Omia kirjojakin on kertynyt aika paljon ja niitä on säilytetty sängynaluslaatikossa, yhteisessä kirjakaapissa, sekä seinällä olevissa junahyllyissä. No eihän sellainen toiminut alkuunkaan, sillä iso osa kirjoista jäi täysin unholaan. Olin miettinyt tuon askartelukärryni muuttamista kirjastokäyttöön ja kun tälläkin viikolla on tullut oltua kotona keskellä päivää pienemmän sairastelun vuoksi, pistin päivänä eräänä töpinäksi. Nyt lastenkirjoja on vain kärryssä, sekä junahyllyissä.

Kotia on nyt tullut muutenkin vähän laitettua. Pelkkä tavaroiden paikkojen vaihtaminen piristää kummasti ja meillä on nyt myös maailman mukavimmat työtuolit; kaksi kappaletta herkullisen punaisia ruotsalaisia tuoleja, joista toinen näkyy hieman kuvassa. Löysin Bukowskis marketin ja huusin ne sieltä sopuhintaan. Päälle tuli toki hieman rahtimaksua, mutta hintaa noille jäi silti maltillisesti.

Töistä puheen ollen, kuinka moni on yrittänyt tehdä töitä sairaan lapsen kanssa kotona ollessa? Eihän sellaista velvoitetta ole, eikä se onnistukaan kuin päiväuniaikaan, mutta yritin tehdä jotain pientä, edes osallistua puhelinpalavereihin mute-nappi visusti painettuna. No, kaikki agilessa työskentelevät tietävät daily scrumit ja tarpeeksi monta päivää kotona päivystettyäni ajattelin kertoa yhdessä dailyssä olevani taas seuraavana päivänä toimistolla. Pojillakin vaan tuntui olevan asiaa koko tiimille ja terveiseni olivat hyvin äänekkäät. Heh.

I've spent a few working days at home this week as the smaller one has been sick. One day I decided to try out my idea about a library cart. The cart is originally from a hardware store and I bought it for my DIY things, but now it's just perfect for the books. Out boys really love books and the problem was that they were not very accessible as they were stored in various places - and many of them were totally forgotten. So at least now it's easier to select the ones for reading.

ulkosalla


Kavala tauti toisensa perään on vainonnut meidän pienempää, mutta nyt paistaa aurinko jo risukasaan, ihan konkreettisestikin. Koska edellisestä eväsretkestä oli jo tovi ja kun Porkkalanniemen upeat retkeilyalueet ovat tässä meidän lähiulottuvuudella, päätettiin tänään hakea kaupasta nakit ja pakata teleskooppitikut reppuun (heh, taas sitä makkaraa, ei meillä sitä koko ajan syödä, vaikka edellinenkin postaus käsitteli samaa aihetta). Matkalla sitten tulin kysäisseeksi, onko meillä tulentekovälineitä mukana. No ei ollut, mutta koska muutama muukin oli päättänyt lähteä juhlistamaan tätä kaunista päivää, oli siellä jokaisella yleisellä grillimökillä jo tulipesä kuumana. 

The little one got better after being sick for almost a couple of weeks. Today the weather was just perfect for a little picnic by the sea. The lovely Porkkala archipelago is located close to our home and it's our favorite destination for this kind of outdoor activity.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

makkaraa kansalle


Eiliselle suunnitellut makkaratalkoot serkun perheen kanssa peruuntuivat enterorokon saavuttua kylään. Niinpä tänä aamuna herättiin makkarakoneen (kyllä, meillä on sellainen) kutsuvaan mylvintään ja muutamaa tuntia myöhemmin meillä oli tuoreena savustimesta (kyllä, myös sellainen löytyy) tullutta wurstia. Kylläpä kelpaa olla kulinaarin rouvana.

Kulinaarisista tottumuksista puheen ollen: muutin pari viikkoa sitten Otson tottumuksia, kun jätin rintaruokinnan kokonaan. Hyvin hän sen otti. Ja läheisyyttä me tankataan muutenkin.

perjantai 12. helmikuuta 2016

sairastupa

Pienemmällä nousi illalla kuume. Päiväunien jälkeen jaksoi kuitenkin jo vähän hilluakin /The smaller one came down with fever

torstai 11. helmikuuta 2016

verson versio


Innostuin versoista, kun luin niistä jostain lehdestä. Käsillä sattui innostuksen hetkellä olemaan vain paukkumaissin jyviä, joten liotin niitä ohjeen mukaan vuorokauden ja istutin pimeään purkkiin, jotta versoista tulisi hyvänmakuisia. Olin aidosti yllättynyt, kun maissinjyvät alkoivat versomaan samantien, kasvaen valmiiksi muutamassa vuorokaudessa. Maistoin niitä innokkaana, sillä lehdessä luvattiin ihanan rapsakoita versoja, joita ajattelin laittaa vaikka leivälle, mutta kyllä tästä tuli nyt innovaatio ihan vaan sisustuselementiksi (tosin ei noissa pimeäkasvatukseen ajatelluissa purkeissa). Maissinversot ovat nimittäin niin yltiömakeita, ettei niitä tee mieli laittaa suuhunsa. Mutta onhan ne sieviä.

The little gardener in me woke up. These green things are actually corn, the same stuff that is used for making popcorn. I just soaked the seeds for one day and planted. They started to grow immediately but unfortunately they're way too sweet for eating. But hey, they look pretty and I'll plant these again just for the sake of having nice green things at home. But not in those jars, haha.

lauantai 6. helmikuuta 2016

haluaisin sotkea pyörälläin


Tänään lähdettiin intoa puhkuen kuusivuotiaan synttäreille. Piti ihan jarrutella, ettei olisi lähdetty liian aikaisin - se on epäkohteliasta mennä etuajassa, jos valmistelut ovat vielä kesken, sanoin lapsille. Pihassa epäilykset heräsivät, kun muiden vieraiden autot olivatkin jo paikalla, vaikka oltiin muutamaa minuuttia etuajassa. No eihän siinä mittään, kemut olivatkin alkaneet jo tuntia aiemmin. Sama pää kesät talvet...

Talvesta puheen ollen: vielä on etelässäkin jonkinmoiset hiihtokelit, mikä nyt on varsin suotavaa näin helmikuussa, mutta kylläpä on jo pyöräilyäkin ikävä - vaikkakin viimeisin pyöräilyhän tehtiin joulupäivänä, eikä siitä nyt ole edes kauaa. Tilasin Harjun Paperista tuon mainion mainosvalon ja ensitöikseni kirjoitin siihen viimeaikaisen korvamadon.

Today we went to a birthday party, only to find out we were an hour late. Well, luckily the party lasted hours so we didn't miss the action... The text in the light is a recent earworm. Yes, I'd like to ride my bicycle. Maybe in two months time, when the spring comes.