tiistai 31. maaliskuuta 2015

otteita vauvakirjasta


Perheen pienin jäsen täyttää viikon kuluttua jo vuoden! Otso on iloinen, utelias ja touhukas kaveri, jolla on aina jokin puuha menossa. Kaikesta touhuamisesta huolimatta kyseessä on rauhallinen ja vanhempana ehkä hieman pohdiskelevakin yksilö, joka kävi ilmi jo vuosi sitten, kun Otsoa hartaasti odotettiin syntyväksi. Kaverihan nimittäin päätti odotella lähes kaksi viikkoa yli lasketun ajan.

Otso on kävellyt jo pitkään pitkin tukia ja tuolin kanssa, mutta taaperokärryä työnnetään vielä polvillaan ja hyvin vauhdikkaasti. Muutama asia saa kaveriin kunnolla vauhtia: avonainen vessan tai kylppärin ovi, tiskikoneen luukun avaamisesta lähtevä ääni tai veden valuttaminen. Ihan on isoveljensä kaltainen noissa jutuissa; Okkokin tykkäsi samoista asioista vauvana. On ollut ihanaa seurata, miten nuo veljekset ovat kasvaneet yhteen. Okko on hyvin ylpeä pikkuveljestään ja tykkää esitellä häntä kaikille. Okko myös huolehtii pienemmästään, vaikka välillä toki ärsyttääkin, kun pienempi tulee hajottamaan junarataa tai pistää legot suuhunsa. Isoveljen lelut ovatkin olleet parhaita alusta alkaen, eikä varsinaisia vauvaleluja ole juuri katseltu. Otso osaakin leikkiä autoilla ja viilettää menemään ympäri taloa autoa pukaten. Ja välillä pitää toki pöristelläkin.

Otso alkaa pikkuhiljaa siirtymään samoihin ruokiin meidän muiden kanssa ja sitä onkin tässä harjoiteltu jo pidemmän aikaa sormiruokailulla. Ihan ei vaan meidän pienelle Otsolle ole mennyt perille, miksi ruokaa laitetaan lautaselle. Ruoka kun yleensä kaadetaan pöydälle ja sitä saatetaan vielä hakata sillä lautasella. Myös hedelmänpalat, leivät ja muut saavat jokaisella ruokailulla kyytiä, vaikka niitä mielellään syödäänkin. Otso tykkää muutenkin tiputella tavaraa muun muassa vaatekaapeista ja muistaa aina vilkuttaa perään leveä hymy kasvoillaan.

Pikkuisella on tällä hetkellä seitsemän hammasta, joista ensimmäiset työstettiin 6kk iässä, neljä kappaletta tuli 8kk iässä ja nyt yksi 11kk iässä. Hampaiden tekeminen ja talven aikana sairastetut kolme korvatulehdusta ovat vähän huonontaneet yöunta, mutta nyt taas on nukuttu kokonaisiakin öitä. Äidin rintaa kaivataan edelleen ja pikkuisen mietityttääkin, miten Otso suhtautuu, kun palaan pian töihin ja isimies jää kotiin koko kesäksi, ihan kuten teimme Okonkin täytettyä vuoden. Rinta on Otsolle niin tärkeää ehkä senkin vuoksi, ettei hän ole tuttimiehiä. Kaveri ei ole syönyt tuttia kuin muutaman kerran, eikä sitä ole enää tarjottukaan. Kun suussa ei ole tuttia, tulee sieltä ääntä. Meidän pojat eivät olekaan ihan hiljaisimmasta päästä ja lähes päivittäin tulee todettua, että ihan hyvä, kun ei enää asuta kerrostalossa, ihan vaan naapureiden mielenterveyden takia, sillä jo pelkkä tavaroiden tiputtelu lattialle saa aikaan paljon meteliä. Otso on tuottanut jo kymmenkunta tunnistettavaa sanaa, mutta viime aikoina hän on toistellut vain kahta ensimmäistä; äitiä ja autoa. Minne lie kadonneet ne muut, mutta tuleehan ne sieltä taas.

Otso is turning one in one week! He's such a lovely boy; happy and smiling and always on the move. It's been lovely to see how the brothers are important to each other and how Okko is always proudly presenting "his baby". It's also evident that having an elder brother, a role model, at home has helped Otso learn some things faster and I'm sure soon they'll be playing more together - not just Otso breaking things Okko has built.

6 kommenttia:

  1. Onnea Otsolle! Yksivuotias on toisaalta jo niin iso, mutta toisaalta vielä ihan pieni. Hieno sanavarastokin jo! Kyllä ne loputkin sieltä takaisin tulee.

    VastaaPoista
  2. :) Happy birthday to the little boy and to Mum!

    VastaaPoista
  3. Voi ihanuus! :) Onnea yksivuotiaalle!

    VastaaPoista

Olemme iloisia kommentistasi!