sunnuntai 27. joulukuuta 2015

metsäretki

Kaakao maistui hyvälle metsässä / Hot chocolate tasted good outdoors

lauantai 26. joulukuuta 2015

iloinen joulu

Okko kertoi vitsin. Hän on sellainen vitsimiekka. /It's been a happy Christmas for all of us.

tapsanajelut

Tänään autolla, eilen pyörillä! /Yesterday we were biking!

perjantai 25. joulukuuta 2015

lumetonna


Ei tämä lumeton joulu nyt edes lopulta haitannut - varsinkin, kun sää oli aattona mitä kaunein. Lähdimme Lumiukon jälkeen pienelle kuvausreissulle. Isimies otti ilmakuvaa kopterilla ja minä kuvasin järkkärillä. On tämä kaunista, tämä meidän seutu.  

We don't have any snow in here but that's ok as the sun was shining yesterday. So we took advantage of the lovely weather and went for a little ride to do some photo shooting. Hubby was filming aerial videos and I used an SLR.
 

torstai 24. joulukuuta 2015

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

joulusatu


Pojat pääsivät taas tänään kulttuurin makuun, kun haimme hieman joulutunnelmaa Teatteri Hevosenkengän Lumikuningatar-näytelmästä. Ja kun oltiin hyvissä ajoin paikalla, ehdittiin leikkimäänkin ennen esitystä.

We visited a puppet theater today. It's one of our favorite places and it was only in September when we visited it the previous time.

lauantai 19. joulukuuta 2015

junailijan mökki


Ei mennyt pipariksi mökkiprojekti, kun valmiista taikinasta vasemmalla kädellä tekaisin. Lapsi pyysi mökkiä ja piirsi esimerkkikuvan, jota löyhästi mukailin. Ja hei, sen verran hifistelin, vaikka valmistaikinaan työpäivän jälkeen lankesinkin, että murskasin tikkarin lihanuijalla ja ripottelin muruset ikkunanreikiin. Tikkarimassa meinasi karata ja imeytyä pipariin, mutta homma onnistuu kyllä, jos tikkaria ei lisää heti uuniin laittaessa.

Okko asked me to make a gingerbread house. So I did, yesterday evening. But I used some frozen dough and didn't really spend that much time with it. Today Okko was asking already if he could eat it. Well, at least it would still be edible.

siksak

Hyvää joulua taas mulle! Hullujen päivien ostos saapui tänään.

valoilmiö

Ja tänäänkin grillattiin. T-paitasillaan, tietysti.

ruusu


Tämä ei ole timanttinen rossi, se on betoninen. Tein mummeille, sekä päiväkotitädeille näitä ison liudan käden käänteessä - askartelubetonia vaan silikoniseen suklaamuottiin ja rintakorun mekanismi heti päälle, niin ei tarvitse edes liimaa käyttää.

I made some DIY brooches for the grannies and kindergarten nannies.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

tontut

Tänään pitäisi tilata, mikäli haluaa kuvakortteja lähetellä. Melko onnistuneita otoksia, sanoisinko. Ajoissa liikkeellä jne.

lauantai 12. joulukuuta 2015

Lähistöllä kasvaa kumma vaahtera, jonka varisseet lehdet lähes hohtavat pimeässä /Weird colors for a maple leaf

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

raitapaita


Hyvää joulua vaan mulle! Kipaisin perjantain lounastauolla Ornamon myyjäisiin ja ihastuin ikihyviksi Nämän Ruth Landesan kuvituksiin. Ja kas, meillä on nyt keittiötaidetta ja minulla uusi suosikki-pienyrittäjä.

Some kitchen art I bought on Friday. It's by Finnish Nämä, my new favorite.

betonisydän

Voi tätä paketoimisen riemua. Laitoin juuri ensimmäiset lahjat postiin, hyödyntäen vitosen pakettimaksua (vinkkinä vaan kaikille, että huomenna vielä ehtii). Ensimmäisiin paketteihin meni sisälle mm. Ornamon viikonloppuisista myyjäisistä löytyneitä ihanuuksia, kuten Nämän leikkuulauta. Ostinpa sieltä itsellenikin parit lahjat ja kylläpä ilahdutti sekä ostaminen, että saaminen.

Askartelut jäänevät tänä jouluna melko pienimuotoisiksi, ihan ajanpuutteen vuoksi, mutta aina sitä jotain pientä ehtii, jossain välissä. Kaadoin betonia sydänsuklaarasian muoviosaan ja hyödynsin syntyneitä betonisydämiä magneeteiksi ja pakettikorttien koristeiksi.

Oh the joy of wrapping presents. I made some simple tags and attached some DIY concrete hearts to them. This Christmas is not going to be all about DIY, due to lack of free time but as I really enjoy making stuff I try to find at least some time for that too.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

to the moon and back

Paperimassa saa väistyä, nyt käsitellään betonia, suorastaan ihan himona. Olen keskittynyt pienempiin juttuihin, joista nyt ensimmäisenä esittelen kuu-magneetit, joita tein silikonisen suklaamuotin avulla.

The DIY-side of me is starting to wake up as the Christmas is coming. I made small objects using concrete and silicone chocolate molds and here's the first example of them; moon magnets.

lauantai 14. marraskuuta 2015

valoa pimeyteen


Haaveilin pitkään valopyörästä ja tämän viikon alussa päätin toimia. Laitoin kyselyn rämästä mummopyörästä fb:n paikalliskirpparille ja tarjouksia tuli vartissa kolme kappaletta. Tämä kaunokainen, Tunturi Pop jostain seitkytluvulta, pääsi sitten meidän etupihalle. Tänään armas aviomies vielä kieputti pitkän pätkän valonauhaa siihen ja teos on nyt lumipeitettä vaille valmis. Koskahan sellaisen saisi tänne etelään...

Pyörässä on muuten niin kaunis muoto, että veikkaanpa sen päätyvän vielä korjaukseen. Mietin jo pyöränhakumatkalla, miten sen raaskii jättää pihalle, mutta sitä vartenhan se käytiin hakemassa.

I've been dreaming about this kind of a light installation for quite some time now and finally this week I decided to do something about it. I posted a request to the local Facebook recycling group about a broken "granny bike" and instantly got three offers. My dear husband did the light assembling today and now it's only lacking some snow. I wonder if we're going to get some (or any at all) soon.

perjantai 13. marraskuuta 2015

paperimassalehdet

Tein toisenkin paperimassakokeilun maamunien lisäksi. Sivelin massaa viinimarjapensaan lehtien nurjalle puolelle ja poistin lehden, kun massa oli kuivahtanut, mutta lehti oli vielä kostea - näin lehden sai vielä suurin piirtein kokonaisena pois. Lopputulos on aika herkkä, monellakin tavalla.

I tried putting some papier mache on blackcurrant leaves and removing the leaf once dry. The outcome is beautiful, yet very fragile.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

sunnuntai


Päivän nimi on Otso. Okkokin pääsi juhlimaan nimipäiväänsä tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja vaikka meillä ei ole koskaan sinänsä suuremmin juhlimalla näitä nimipäiviä vietetty, on lasten kaikkia mahdollisia juhlapäiviä kivaa ja tärkeää huomioida. Aamupuuron päälle sopikin sitten nauttia eilisten illallisvieraiden tuoman omenapiirakan jämät.

Pojat ovat nukkuneet yhdessä omassa huoneessaan kesäloman lopusta asti. Otsokin nukkuu mielellään isojen poikien sängyssään, jossa turvana on pari tyynyputkeloa lakanan alla sängyn reunassa. Okkokin sai jotain uutta sänkyynsä: pituutta venynyt kaveri tarvitsi isomman peiton ja isojen ihmisten peitto vaati arvoisensa lakanan. Finlaysonin uutuuksia nähdessäni tiesin heti löytäneeni jotain Okolle sopivaa. Ja väritkin mätsäävät hyvin tuohon meidän lastenhuoneeseen.

It's Otso's name day today. And a lovely Sunday, sunny day. The boys have been sleeping in their own room since the end of the summer holiday and the arrangement is just lovely. And anyway, the rooms are close to each other so I'll hear if and when Otso is calling me at night. He's been teething and that causes him to wake up several times a night. But hey, that's temporary.

torstai 8. lokakuuta 2015

hyllyllinen väriä


Oikeasti koko kuva on huijausta: työhuoneen Stringeissä ei ole värilasia tai kahvipannua, mutta ovathan nuo kauniita katsella tuossa hyllyllä ja siksipä toin ne varta vasten kuvattaviksi. Melkoisia löytöjä olen tehnyt kirppareilta - lukuunottamatta tuota Pehtoori-pannua, jonka sain äidiltä. Mummilan kirppari on tarjonnut taas parastaan useampana kertana, kun olen bongaillut noita Kaj Franckin Fasetti-sarjan osia sieltä 50c kappalehintaan.

Niin ja kun ruokatilan viherseinä menestyy taas kerran huonosti, alkaa tällainen värikäs hylly houkuttelemaan jo ruokatilankin kaunistukseksi...

I have a nice small collection of things designed by my favourite designer, Kaj Franck. Franck's most famous quotation 'form follows function' is also something that I keep in mind as a designer. Well anyway, this shelf is usually not looking like this as I just put everything there for the photo but I must say that I've made some lovely finds from flea markets and for a very cheap price. The red glasses are by Saara Hopea and the coffee pot is by the great Antti Nurmesniemi, designer of the original metro in Helsinki.

maamunat


Innostuin kokeilemaan paperimassaa. Savi ja kaikki muu käsissä muokattava on ollut aina mieluista materiaalia ja sehän on aina plussaa, kun materiaalin kanssa ei tarvita uunia. Kylläpä onkin ollut hieman keramiikan tekemistä ikävä, kun se kulki harrastuksena läpi lapsuuden ja teini-iän, mutta se uuni, se uuni.

Tilasin paperimassaa kilon pussin ja olen sitä käyttänyt pari kertaa erinäisiin juttuihin, joista ensimmäisenä esittelen maamunat. Ilmapallon kanssa olen kikkaillut ennenkin, jääpalloja tehden, mutta nyt sivelinkin materiaalin pallon päälle. Paperimassan kuivuttua hajotin ja poistin pallon ja liimasin sisälle hieman tuorekelmua huokoista paperimassaa suojaamaan. Tuloksena on nyt tällaiset istutuskupit, joihin keräsin hieman sammalta (ja kaikki nyt muistavat, ettei sitä saa kerätä ilman maanomistajan lupaa). Seuraavaksi kokeilen massatöitä Okon kanssa, mutta täytyy muistaa tehdessä, että massa kuivattaa käsiä pahemman kerran.

Did some DIY using papier mache. I like working with plastic materials and this material is also very handy as it doesn't require an oven to get it dried.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

nukketeatteria


Pojat pääsivät tänään Teatteri Hevosenkenkään. Paikka onkin Okolle jo tuttu parilta aiemmalta kerralta, mutta Otso pääsi nyt ensimmäistä kertaa. Tatu ja Patu oli enemmän Okolle sopiva esitys, mutta hienosti jaksoi Otsokin katsoa siitä puolet.

We took the boys to a puppet theatre today. Okko has been there twice before but for Otso this was the first time. The play was just perfect for the five-year-old Okko and so I was really proud that even Otso managed to watch half of it and for the rest of the time we were waiting outside, drinking coffee and running around the café area.
Lähdin aamulla kuvaamaan sumua, mutta sumu ehti haihtua... /Was after the morning mist but I missed it...

aamumaisema

Okon onkimaisemat /Okko comes here fishing

maanantai 14. syyskuuta 2015

Eilisen kohokohta oli retki luonnontieteelliseen museoon/Yesterday we visited the museum of natural history

lauantai 12. syyskuuta 2015

Tänään käytiin maalaismarkkinoilla /We visited the farmers' market today

torstai 10. syyskuuta 2015

pölkky


Kyllähän minä olen vähän sellainen oman elämäni projektipäällikkö. Tällä kertaa kohteena oli veljeni, jota pyysin tekemään itselleni tällaisen hyvin metsäisen yöpöydän, lastenhuoneeseen siirtämäni Componibilin tilalle. Ajattelin ensin maalata pölkyn, mutta kun siirsin sen paikoilleen, näytti se täydelliseltä juuri tuollaisena. Siinä on hienot halkeamatkin.

Puhelin ja nenäliinat pysyvät edelleen tuossa sängyn laidalle ompelemassani pussukassa ja yöpöydällä on vain valaisin. Harmi vaan, että tuolla lampulla olisi nyt vientiä kolmeen eri kohteeseen, joten lamppukauppojahan tässä pitänee alkaa taas tekemään.

Here's my new DIY-nightstand almost straight from the woods. My brother was kind enough to make me this beautiful block. Too bad we only have one piece of that black lamp as it'd be needed in three locations - so I guess I'll be heading to a lamp retailer soon.

lauantai 5. syyskuuta 2015

aamulento

Joskus sitä vaan tekee mieli vähän pompata /Sometimes you just feel like jumping around

keskiviikko 26. elokuuta 2015

arki [on yhtä juhlaa]






Arki astui kuvaan ihan toden teolla, kun päiväkoti alkoi parisen viikkoa sitten. Okkohan jo kaipasikin päiväkodin kavereita ja toimintaa, joten jännäämistä oli lähinnä perheen pienimmän, sen meidän vauvaksi kutsutun, kanssa. Mutta eipä ollut hätää, jo harjoittelujakso todisti, että myös pienempi on päiväkotimiehiä, niin reippaasti Otso liittyi mukaan toimintaan. Pienet itkut siinä eron hetkellä päästetään, mutta olen jäänyt kuuntelemaan oven taakse ja itku loppuu ihan hetkessä ja olemme saaneet joka päivä raporttia, että Otso leikkii ja touhuaa iloisena. Ja onhan tämä ollut harjoittelua itsellekin ja nyt viimeistään on tullut huomattua, miten aika on arkisin kortilla: tuohon eri paikkojen välillä liikkumiseen menee päivässä reilut kolme tuntia. Onneksi junassa sentään voi tehdä töitä, jos siltä tuntuu ja kaikkein tärkeintähän on, että pojilla on hyvä hoitopaikka.

Mutta ei arkea ilman juhlaa, sillä tänä viikonloppuna pidetään taas sadonkorjuujuhlat. Satoahan on tullut kerättyä juu, muun muassa noista meidän vuoden ikäisistä marjapuskista, jotka tuottivat ruhtinaalliset parisen rasiaa herukoita. Noh, onneksi esimerkiksi lähistön maissipelto tarjoaa parastaan juuri nyt.

Kyllä se siitä.

The boys started at the kindergarten a couple of weeks ago and now we're living the busy working family life. The evenings tend to be too short as it takes three extra hours every day to move between places. But I'm not complaining as the kindergarten is lovely and everything is going well. This weekend we're celebrating a bit as we're arranging a harvesting party. I need to add (again) that not much harvesting has been done but that's not the point. It's lovely to get some friends over for a meal, playing and chatting.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

toisten lomamuistot

Napolilainen katukauppias möi muistoja vuosikymmenten takaa. En voinut vastustaa /Souvenirs from Naples I couldn't resist.

perjantai 7. elokuuta 2015

happy campers


Tällaisia puskajusseja kun ollaan, oli seuraava luonnollinen vaihe teltan ja tykötarpeiden hankkiminen. Mies ostaa rysäytti teltan keväällä ja siinä sitten samalla yhteistuumin hankittiin kaikille makuupussit ja ilmatäytteiset alustat. Ja viime yönä niitä sitten testattiin, komeasti omalla takapihalla. No, olisipahan ainakin ollut lyhyt matka kotiin, jos kesken yön olisi pitänyt omaan sänkyyn päästä. Vaan eipä tarvinnut, jopa yksivuotias nukkui hyvin ja mikäpä oli nukkuessa, kun hankitut vermeet ovat sen verran laadukkaita, että pitivät meidät lämpiminä. Tänä yönä nukumme sitten Otson kanssa kahdestaan sisällä, sillä Okko ja isimies menivät sellaiselle poikien retkelle, sinne takapihalle.

Muuten, tämä päivä on ollut yllätysvieraiden juhlaa: ensin ilahdutti pikkuserkku perheineen ja äsken, vähän ennen klo 23, tuli Finnair meidän matkarattaiden kanssa.

As we're true lovers of nature, it was about time to get a tent. Hubby bought it this spring and we also got decent sleeping bags and inflatable mattresses for everybody. And last night we tried it, the whole family of us. The nights haven't been that warm as the whole summer's been cold but with decent gear it didn't matter. Even the one-year-old slept well and kept warm. But just to be safe, the first camping happened in our own backyard.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

we ♥ Robin


Kotona taas, puolentoista viikon sukuloinnin jälkeen. Tällä lomalla ei olla paljon kotia ehditty kuluttaa, mutta nyt vietämme loppuloman ihan vain omasta kodista nauttien. Niin ja mitä Robiniin tulee, niin mehän ollaan ihan faneja. Tosin perheenjäsenten fanituksen syy hieman vaihtelee. Okko tutustui Robiniin jo vanhassa päiväkodissa ja Otsokin siihen sitten ihastui jossain vaiheessa. Robinista onkin sittemmin tullut automatkojen salainen ase, jolla huutavan taaperonkin saa hiljaiseksi kuin taikaiskusta. Ja tämä on ihan tutkittu juttu, toimi eilenkin muutamaan otteeseen, kun yksivuotias oli lopen kyllästynyt automatkailuun ja kotimatkaa oli vielä useampi sata kilometria.

We're back at home, after visiting the closest ones in the Savo area. For the rest of the holiday we'll enjoy our home, which is actually quite exotic as lately we've been away from home so much. And that Robin thing, he's a Finnish teenager, a very popular artist among the younger population. Our boys seem to love him as it works like magic, even for a crying baby not wanting to be seated in a car.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Ciao!


Terveisiä Italiasta! Meillä oli mahtava viikon loma lähes 40°C lämmössä. Ei tullut kylmä ei, mutta ihmeen hyvin jaksettiin olla aktiivisia ja käydä vaikka missä. Viikon aikana ehdittiin kiivetä tulivuorelle (Otso oli rintarepussa, Okko käveli itse), maleksia Napolin pikkukujilla, veneillä, nähdä Amalfin upeaa rannikkoa ja viettää rantaelämääkin. Etukäteen mietityttänyt jatkuva ravintoloissa aterointi tuon yksivuotiaan kanssa sujui vaihtelevasti. Otso sai välillä oman annoksen ja söi välillä äidin annoksesta. Myönnän, että katsoin kyllä hieman menua sillä silmällä, ettei tulisi kovin tomaattisia ruokia - ihan sen sotkun vuoksi. No, ihan ei kyllä sotkulta vältytty, kun tomera pieni Otso haluaa syödä itse ja esimerkiksi Napolissa pöytään oli katettu kaunis valkoinen liina ja Otso söi lounaaksi penne-pastaa tomaattisoosilla. Aterian päätteeksi olikin sitten hyvä kauhaista jäljelle jääneet pastat lattialle.

Meidän pojat saivat ylenpalttista huomiota paikallisilta. Voikohan ollakaan lapsiystävällisempää maata, kuin Italia, vai saivatko meidän pojat vaan erityisen paljon huomiota?! Eräältäkin illalliselta Otso poistui yltäpäältä huulipunassa, kun ylikaunis tarjoilija halusi hieman suukotella, Napolissa ohiajava nainen huuteli Okolle avoautostaan belloa ja itkevän tai muuten vaan kiukuttelevan lapsen piristäminen tuntui olevan koko kylän mummojen ja pappojen asia. Viimeisenä iltana menimme laiskasti vain läheiselle hotellille illalliselle, sillä sen ravintolaa oli kehuttu. Jossain vaiheessa aterian lopussa ihmettelimme, minne Okko oli hävinnyt. Okko löytyi muutaman metrin päässä keittiön ovelta, leikkimässä pikkuautoilla kokki-tädin kanssa.

PS: Jos oli hyvä ja rauhallinen olo hotellilta lähtiessä, ehti Italiassa olon viimeiset hetket muuttua vielä jännitysnäytelmäksi ja oli ihan pienestä kiinni, ettei jääty Napolin kentälle. Olemme Italian ystäviä, sen nyt todistaa sekin, että tämä oli jo neljäs yhteinen reissu sinne, mutta joskus, tai aika useinkin, se asenne ja asioiden toimimattomuus raivostuttavat. No, kaikki mahdollinen meni pieleen siinä vaiheessa, kun Otson matkarattaat olisi pitänyt saada toimimattomalle erityismatkatavaroiden hihnalle. Ketään ei kiinnostanut auttaa ja rattaat piti lopulta hylätä hihnalle. Piti pistää juoksuksi, vauva sylissä ja ehdimme ihmeen kaupalla koneeseen, vaikka lähtöön oli enää 10 minuuttia. No, italialainen epätehokkuus näkyi sitten siinäkin, että matkatavaraukkelit olivatkin myöhässä ja jouduimmekin odottelemaan 30 minuuttia ekstraa, juostessa noussut hiki selkää pitkin valuen, ennen kuin kone pääsi ilmaan... Ja ne vaunut, ne saattavat tulla vielä perille. Ehkä.