lauantai 21. kesäkuuta 2014

aamulenkki

Ensin näytti lupaavalle.
Eväs- ja leijanlennätystauko on aina paikallaan. Okolla on muuten mittarissa jo yli 300km!
Ja sitten se sadepilvi tuli. Kotiin päästiin onneksi kuitenkin kuivina.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

kaksi ja puoli kuukautta sitten


Otso on rauhallinen tapaus. Niin rauhallinen, että antoi odottaa itseään lähes kaksi viikkoa yliajalle. Myös itse syntymäpäivä oli rauhallinen. Aamu alkoi, kuten Okonkin syntymäpäivä. Nukuimme koko porukka vielä puoli kahdeksan aikaan, kun tunsin napsahduksen. Ihan pienen hetken verran mietin, mitä tapahtuu, kunnes tajusin (taas) hypätä sängystä ja mennä seisomaan lattialle laittamani pyyhkeen päälle. Vettä tuli ja tuli. Totesin vielä nukkuvalle paremmalle puoliskolle koomisesti: "Jes, lapsivesi meni". Mies haki lisää pyyhkeitä ja vettä vaan tuli. No ehkä sitä ei nyt ihan litratolkulla tullut, vaikka siltä tuntuikin.

Okolle oli varattu hoitopaikka kaveriperheen luota, jonne Okko oli menossa innokkaana. Supistelu ei vaan alkanut ja kun Okko ei lopulta jaksanut enää odottaa, päätimme lähteä kaveriperheen luokse hengailemaan, kun se oli vielä kätevästi lähempänä sairaalaa. Siinä kävi sitten niin, että kutsuimme itsemme sinne syömään, sillä päivä kääntyi jo iltaan, eikä meillä ollutkaan minnekään kiire. Oli kieltämättä aika koomista istua päivällisen äärellä ja rupatella mukavia, vaikka synnytys oli käynnissä. Itse oltiin täysin rentoina, sen sijaan lähipiiri taisi hermoilla uutispimennossa.

Puoli kahdeksan aikaan illalla meidän piti mennä näytille sairaalaan. Okkohan syntyi 12h sisällä lapsivedenmenosta, mutta nytpä prosessi olikin edelleen ihan alkutekijöissään. Okkoa synnyttämään mennessä oli kohdunsuu jo lähes kokonaan auki sairaalaan mennessä ja saimme silloin ohjeet tulla seuraavalla kerralla nopeammin paikalle, joten nyt tilanne oli aika yllättävä. Tai no, kun minnekään ei sattunut, ei se sinänsä yllättänyt. Lähdimme takaisin kotiin ja menimme hakemaan Okkoakin mukaamme. Onneksi Okko ei halunnut enää lähteä, vaan jäi yöksi kaverin luokse - ensimmäistä kertaa ikinä ilman meitä.

Supistelua alkoi tulemaan jo kotimatkalla. Olimme kotona klo 21 ja puheissa oli katsoa vielä elokuva. Mietin sitten, että ehkä olisi kuitenkin järkevää nukkua, sillä yöstähän saattoi tulla vilkas. Jouduin kuitenkin nousemaan sängystä heti pois, sillä supistuksia alkoi tulemaan vartin välein. Lyhyitä, noin minuutin mittaisia, mutta todella kipeitä. Konttasin keittiön lattialla ja merkkasin aikoja. Lopulta soitin sairaalaankin ja sain luvan tulla heti kun siltä tuntuu. Puolen yön jälkeen huutelin miehelle, että nyt ehkä kannattaisi. Siinä lähtiessä piti vielä konttailla, sillä kipu yltyi - ajatus puolen tunnin ajomatkasta ei oikein miellyttänyt. Olihan se melkoinen matka ja itse asiassa vasta tänään tulin autossa istuessani ajatelleeksi, että ehkä takapenkki olisi ollut parempi vaihtoehto siinä tilanteessa. Istuin autossa silmät kiinni ja supistuksen tullessa roikuin katossa olevassa käsikahvassa. Mies oli kuulemma kaahannut. Onneksi tiet olivat tyhjiä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Olimme sairaalan pihassa tasan klo 01.00. Saimme auton lähelle ovea, mutta kävelyssä meni silti aikaa, kun supistuksia tuli siinä matkalla kolme kertaa. Kätilö tulikin ovelle vastaan ja totesi, että nyt mennään saliin. Hassua, mutta olin ihan yllättynyt, että suoraanko sinne. Kätilö kysyi, mitä haluaisin. Halusin suihkuun jumppapallon päälle, kuten Okkoakin synnyttäessä, mutta kätilö totesi, että katsotaan ensin tilanne. Sainkin alkaa ponnistamaan samantien, ei siinä ehditty edes sairaalapaitaa vaihtamaan päälle. Ihana kymmenen pisteen poika syntyi klo 01.19, muutaman kovemman karjaisun tuloksena. Kipu oli samanlaista kuin Okkoakin tehdessä, itse ponnistaminen vaan sujui nopeammin. Loput vaatteetkin hoidettiin pois päältä siinä vaiheessa, kun sain Otson rinnalle ja toinen kätilökin saapui paikalle kirjaamaan meidät sisään. Mahtava, taas sellainen vanhan liiton kätilö, nauroi toiselle, että tämä olisi halunnut vielä suihkuun.

Olimme salissa kolmisen tuntia. Sain siinä vähän tippaakin, kun verta pääsi siinä rytäkässä vuotamaan hieman runsaammin. Niin ja tietysti söimme siellä miehen kanssa varhaista aamupalaa uutta tulokasta ihaillen. Otso sai päähänsä Marttojen neuloman lakin. Hauska yhteensattuma on, että neulelakkikampanjan alullepanija on kätilö, joka auttoi Okon maailmaan. Hänkin sellainen vanhan liiton kätilö.

Pääsimme Otson kanssa huoneeseen neljän aikaan aamulla ja isimies lähti kotiin nukkumaan. Okko ja isi tulivat käymään jo heti aamupäivällä ja Okko oli heti ihan myyty. Pikkuveli on ihana. Olimme sairaalassa keskiviikkoon saakka.

Niin ja myös tällä kertaa saimme ohjeet tulla ensi kerralla vähän aiemmin.

I gave birth. That's the short version. Haha, so sorry to be a bit lazy and skip the English version. Dear Tina, I'll write you an email.

juhannus

Meidän juhannus sujuu kotona herkutellen.

saippuaa ja rättejä


Tekaisin muutaman kesälahjan. Dermosilin mahtava Salvia-keittiösaippua sai ympärilleen aiemmin työstettyjä rättejä ja kylkeen iskin vielä kortin, jossa tätä menneillään olevaa vuodenaikaa oikein korostetaan. Jos vaikka kaiken lumen ja muun keskellä on sattunut unohtumaan.

PS: Dermosil tekee parhaat saippuat, kannattaa tutustua. Meillä ei käytetäkään enää muita vessassa tai keittiössä. Niin ja tämä ei ollut maksettu mainos, olen vaan tilaillut sieltä melko ahkerasti viime aikoina.

I made some small summer presents to hand out to friends as we visit them during the holiday season. I just love this sage kitchen soap; it smells wonderful and also functions very well.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

villiä menoa

Toinen väsyi apinan tuijotteluun, toinen jalkapalloon. Varsin villi lauantai-ilta.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

yksi vanha idea


Sain yhden idean viime vuonna, jota sitten monistin taas. Mietin, mistä saisi tasaisen pyöreän sapluunan ja päädyin etsimään tarrakehikkoa. Siis sitä ympärystä, mitä jää pyöreästä tarrasta. Jokin pankki lähetti Otsolle mainospostia ihan kuin tilauksesta; siinä nimittäin oli mukana muutama sisustustarra, josta sain kehikkoni. Tartuin taas rätteihin ja tein vihdoin tuon paidankin, joka on odottanut kaapissa niin pitkään, että se meneekin odottamaan Otsoa. No eipä sillä, ei Okko välittänyt siitä edellisestäkään tuunaamastani paidasta.

Kuvioita saa muuten tehtyä kätevästi myös paperileikkureilla. Minulla on alumiiniteippiä, jossa on paperi takana, joten sitä voi leikellä paperileikkurilla. Nuo perhoset on tehty siten. Pienet kuviot tosin vaatisivat ihan sileän pohjan ja ne olisivat varmasti onnistuneet paremmin esim. tuohon paitaan.

Some diy: I took some fabric paint and copied my own idea. These kitchen rags will be small presents to family members and Otso will eventually get the shirt as it's already too small for Okko.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

ihana Insta


Minäkin olen ihastunut Instagramiin. Se on niin paljon kivempi kuin Facebook.

I've also fallen in love with Instagram. So much better than Facebook.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

lauantai-ilta

Meidän koko takapiha näkyy pallosta, jos oikein tarkkaan katsoo.
Mahtava ilta-aurinko ja kumma tyynystä lähtevä hehku seinässä.

Otso 2kk

Aika juoksee; Otso on jo kahden kuukauden ikäinen. Kahden pojan äitinä on ihanaa.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Okon kesämökki

Okko otti sohvan laatikon kesämökikseen ja on koristellut mökkiään jo pari päivää.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

terassi


Pitkän takaterassin keittiön puoleinen pääty sai maanantaina monta vuotta haaveissa olleen sohvan. Vanhan kodin parvekkeelle sitä ei tullut koskaan hankittua, mutta nyt sitten. Terassin väriskaala on vielä hieman sekava, kun harmaaksi sävytetty terassiöljy on vielä laittamatta ja tuo taimihyllykin on raakamuodossaan, mutta muuten terassin kalustus alkaa olemaan valmis. Pieni kahvipöytä, Hayn DLM, kannetaan toistaiseksi sisältä tarpeen tullen, mutta suunnitelmissa on jokin terassin oma diy-versio.

Tänään meillä olikin Okon kanssa juhlapäivä, kun terassista pääsi nauttimaan ilman lämmittävää peittoa. Otso nukkui tyytyväisenä vaunuissa varjon puolella. Siinä vaiheessa kun isimieskin saapui töistä, oli aurinko kääntynyt jo porottamaan terassille vähän turhankin kuumasti.

The backyard terrace got a sofa on Monday. We've been dreaming of an outdoor sofa for years but only now we finally bought it. The weather got hot again today and so the boys and I were enjoying our backyard most of the day. But when my husband  got back from work in the afternoon, the terrace had already gotten a bit too hot. Haha, nice comparison to the snowy surprise we had a month ago!

maanantai 2. kesäkuuta 2014

vekkari


Nahkavekkarilla, joka muuten on ihailtavan hyvä nukkumaan yönsä, oli tänään ryhmäneuvola. Se olikin uusi juttu meille. Kesken vatsavaivakeskustelun meidän Pikku (kuten veljensä häntä nimittää) päätti ilmoittaa kuuluvasti, että onhan noita ilmavaivoja välillä ollut. Prööt!

aamuvalo

Eteiseen tulee ihana valo aamuisin.
Tuo mainio koira muuten on Otson kastelahja.
Toista orkideaa viedään. Kauan se eka kestikin - lähes muutosta saakka.

Otson kastejuhla


Vietimme Otson kastejuhlaa viikko sitten lauantaina. Otso kastettiin kirkossa, kuten Okkokin, tosin kirkko oli nyt uuden kotipaikkakunnan kirkko, kun taas Okko kastettiin meidän vihkikirkossa. Käytössä oli nytkin mummoni 56 vuotta sitten tekemä kastemekko. Meitä oli paikalla vain ihan lähisuku ja Otso sai veljensä tapaan kolme nimeä, sekä kolme kummia. Niin on rauhallinen tapaus tämä meidän Otso, ettei edes herännyt koko toimituksen aikana ja nukkui suurimman osan juhlistaankin. Okkokin pääsi osaksi kasteseremoniaa, kun hän sai kunnian pyyhkiä pikkuveljen pään kastamisen jälkeen.

PS: Kastetilaisuudessa koettiin koominen hetki, kun tuli isovanhempien rukouksen vuoro. Olimme sopineet papin kanssa, että toinen mummeista lukee rukouksen. Oletin, että pappi toimittaa rukouksen paperilla kirkkoon ja sanoin, ettei meidän tarvitse sitä printata. Vaan sitähän ei löytynyt, mutta kas, ei hätää - onneksi on älypuhelimet. Puhelimen näytöltä oli ihan hyvä lukea. Onneksi se ei sentään alkanut soimaan.

Otso was christened on May 24th at our local church. Just like his big brother, Otso also got three names and three god parents. We had a lovely party, celebrating with our closest family members.