perjantai 20. kesäkuuta 2014

kaksi ja puoli kuukautta sitten


Otso on rauhallinen tapaus. Niin rauhallinen, että antoi odottaa itseään lähes kaksi viikkoa yliajalle. Myös itse syntymäpäivä oli rauhallinen. Aamu alkoi, kuten Okonkin syntymäpäivä. Nukuimme koko porukka vielä puoli kahdeksan aikaan, kun tunsin napsahduksen. Ihan pienen hetken verran mietin, mitä tapahtuu, kunnes tajusin (taas) hypätä sängystä ja mennä seisomaan lattialle laittamani pyyhkeen päälle. Vettä tuli ja tuli. Totesin vielä nukkuvalle paremmalle puoliskolle koomisesti: "Jes, lapsivesi meni". Mies haki lisää pyyhkeitä ja vettä vaan tuli. No ehkä sitä ei nyt ihan litratolkulla tullut, vaikka siltä tuntuikin.

Okolle oli varattu hoitopaikka kaveriperheen luota, jonne Okko oli menossa innokkaana. Supistelu ei vaan alkanut ja kun Okko ei lopulta jaksanut enää odottaa, päätimme lähteä kaveriperheen luokse hengailemaan, kun se oli vielä kätevästi lähempänä sairaalaa. Siinä kävi sitten niin, että kutsuimme itsemme sinne syömään, sillä päivä kääntyi jo iltaan, eikä meillä ollutkaan minnekään kiire. Oli kieltämättä aika koomista istua päivällisen äärellä ja rupatella mukavia, vaikka synnytys oli käynnissä. Itse oltiin täysin rentoina, sen sijaan lähipiiri taisi hermoilla uutispimennossa.

Puoli kahdeksan aikaan illalla meidän piti mennä näytille sairaalaan. Okkohan syntyi 12h sisällä lapsivedenmenosta, mutta nytpä prosessi olikin edelleen ihan alkutekijöissään. Okkoa synnyttämään mennessä oli kohdunsuu jo lähes kokonaan auki sairaalaan mennessä ja saimme silloin ohjeet tulla seuraavalla kerralla nopeammin paikalle, joten nyt tilanne oli aika yllättävä. Tai no, kun minnekään ei sattunut, ei se sinänsä yllättänyt. Lähdimme takaisin kotiin ja menimme hakemaan Okkoakin mukaamme. Onneksi Okko ei halunnut enää lähteä, vaan jäi yöksi kaverin luokse - ensimmäistä kertaa ikinä ilman meitä.

Supistelua alkoi tulemaan jo kotimatkalla. Olimme kotona klo 21 ja puheissa oli katsoa vielä elokuva. Mietin sitten, että ehkä olisi kuitenkin järkevää nukkua, sillä yöstähän saattoi tulla vilkas. Jouduin kuitenkin nousemaan sängystä heti pois, sillä supistuksia alkoi tulemaan vartin välein. Lyhyitä, noin minuutin mittaisia, mutta todella kipeitä. Konttasin keittiön lattialla ja merkkasin aikoja. Lopulta soitin sairaalaankin ja sain luvan tulla heti kun siltä tuntuu. Puolen yön jälkeen huutelin miehelle, että nyt ehkä kannattaisi. Siinä lähtiessä piti vielä konttailla, sillä kipu yltyi - ajatus puolen tunnin ajomatkasta ei oikein miellyttänyt. Olihan se melkoinen matka ja itse asiassa vasta tänään tulin autossa istuessani ajatelleeksi, että ehkä takapenkki olisi ollut parempi vaihtoehto siinä tilanteessa. Istuin autossa silmät kiinni ja supistuksen tullessa roikuin katossa olevassa käsikahvassa. Mies oli kuulemma kaahannut. Onneksi tiet olivat tyhjiä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Olimme sairaalan pihassa tasan klo 01.00. Saimme auton lähelle ovea, mutta kävelyssä meni silti aikaa, kun supistuksia tuli siinä matkalla kolme kertaa. Kätilö tulikin ovelle vastaan ja totesi, että nyt mennään saliin. Hassua, mutta olin ihan yllättynyt, että suoraanko sinne. Kätilö kysyi, mitä haluaisin. Halusin suihkuun jumppapallon päälle, kuten Okkoakin synnyttäessä, mutta kätilö totesi, että katsotaan ensin tilanne. Sainkin alkaa ponnistamaan samantien, ei siinä ehditty edes sairaalapaitaa vaihtamaan päälle. Ihana kymmenen pisteen poika syntyi klo 01.19, muutaman kovemman karjaisun tuloksena. Kipu oli samanlaista kuin Okkoakin tehdessä, itse ponnistaminen vaan sujui nopeammin. Loput vaatteetkin hoidettiin pois päältä siinä vaiheessa, kun sain Otson rinnalle ja toinen kätilökin saapui paikalle kirjaamaan meidät sisään. Mahtava, taas sellainen vanhan liiton kätilö, nauroi toiselle, että tämä olisi halunnut vielä suihkuun.

Olimme salissa kolmisen tuntia. Sain siinä vähän tippaakin, kun verta pääsi siinä rytäkässä vuotamaan hieman runsaammin. Niin ja tietysti söimme siellä miehen kanssa varhaista aamupalaa uutta tulokasta ihaillen. Otso sai päähänsä Marttojen neuloman lakin. Hauska yhteensattuma on, että neulelakkikampanjan alullepanija on kätilö, joka auttoi Okon maailmaan. Hänkin sellainen vanhan liiton kätilö.

Pääsimme Otson kanssa huoneeseen neljän aikaan aamulla ja isimies lähti kotiin nukkumaan. Okko ja isi tulivat käymään jo heti aamupäivällä ja Okko oli heti ihan myyty. Pikkuveli on ihana. Olimme sairaalassa keskiviikkoon saakka.

Niin ja myös tällä kertaa saimme ohjeet tulla ensi kerralla vähän aiemmin.

I gave birth. That's the short version. Haha, so sorry to be a bit lazy and skip the English version. Dear Tina, I'll write you an email.

16 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ja ihanaa heinäkuuta sinulle! Jospa ne helteet tulisivat pian!

      Poista
  2. Ihana stoori ja nyt kyllä multa tuli itku. Ihana Okko, kun halusi jäädä yöksi ystäville, iso poika jo. Ja sinä se olet aikamoinen sissi - suihkuun vaan mutta oho, tää syntyykin nyt :)

    Ihanaa ja onnittelut vielä kerran pienestä Otsosta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos S! On se Okko kyllä kasvanut isoveljeyden myötä ihan silmissä!

      Heh, joo, onhan se synnytys varmaan aina vähän yllättävää, vaikka olisi kokemustakin. Tai no, jos oikein monta lasta saisi, tiedä sitten, toisiko kokemus täyden varmuuden asioiden kulusta. :)

      Poista
  3. Olipa kiva lukea toinen synnytyskertomus näin läheltä omaa kokemustani. Teillä sattui oleen tiet tyhjiä tuohon aikaan, meillä sattui eteen mopoautoa ja maailman hitainta pakua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh, onnekkaita tosiaan oltiiin. Vielä kun olisi joihinkin liikennevaloihin joutunut jonottamaan. Tai jos poliisi olisi pysäyttänyt! No ehkä ne polliisit olisivat ainakin yöllä tyhjillä teillä antaneet jatkaa samaan malliin. Ehkä.

      Poista
  4. He he, I understand. The thing is we can't copy text from your blog so I can't use Google translate :) I'm sure it would have been very funny :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hey you can actually use the Google translate to translate entire web pages! Just type in the web page where you'd normally paste the text.

      Poista
    2. Oh dear, the results are really something else. I just cannot stop laughing! :D

      Poista
    3. AHA! Got it.

      Weeell.. it is certainly interesting - but I think I got the idea :D

      Poista
  5. Ihana synnytyskertomus. Ihanaa kesää teidän koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Krisse! Ja ihanaa kesää teillekin!

      Poista
  6. Mukava synnytyskokemus! Minulla oli tänä keväänä aika samanlainen kokemus, myöskin toinen lapsi. Ja ihan samalla tavalla autoon mennessä jahkasin, että odotetaan tämä supistus vielä kävellen... Vaikka tiesin että niitä supistuksia 30 km matkalla tulee vaikka kuinka monta kuitenkin. Meillä meni vielä vähän täpärämmälle kuin teillä, ruuhka-aikana ajettiin alkumatka nopeusrajoitusten mukaan ja viimeiset kilometrit madeltiin, eikä kaahailtu vaikka koitin käskeä painamaan kaasua. Ehdittiin pariksi minuutiksi sairaalaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Hurjaa! On siinä saattanut jo jännittää! :O

      Poista
  7. Ihana kertomus, jossa oli hyvin paljon samaa kuin oman esikoiseni syntymässä. Itse osasin kolmannella kerralla lähteä ajoissa sairaalaan. Kahdesta ekasta ollaan päästy suoraan ponnistamaan (vaikka keskimmäisen kohdalla ehdotin vielä matkalla kääntymistä takaisin kotiin, kun supistuksen loppuivat automatkalla tyystin; onneksi mies ei suostunut). Niin ne pikkuiset osaavat yllättää. Onnellista kesää koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Huh, on siinä sitten teilläkin mennyt tiukille! Onneksi ei sentään autoon syntynyt!

      Poista

Olemme iloisia kommentistasi!