sunnuntai 18. elokuuta 2013

siellä sitä ruokaa kasvaa


Isimies tarvitsi tänään pelastuspartio Okon ja äidin apua, kun maantiekiitäjän takakumi meni tuhannen päreiksi vannetta myöten, keskellä kauneinta maaseutua. Aika pitkään saatiin ajaa, ennen kuin miehet trikoissaan saatiin näkökenttään. Sillä välin kun pyöriä aseteltiin katolle, ehdittiin me Okon kanssa ihastella modernia maataloutta.

7 kommenttia:

  1. Meilläkin tuijoteltiin eilen samanlaista näkyä. Maattiin pihalla aurinkossa ja ihmeteltiin, että onko muka syksy tulossa, kun puimuri tekee työtään. Olisi tarjennut vaikka uikkareissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sunnuntaina oli kyllä mahtava sää, vaikka tuuli paljastaakin jo, että syksyyn mennään. Ja sitten maanantaina aamulla kastuin taas perinpohjaisesti. Nyt onneksi näyttää taas lupaavammalta.

      Hauskaa kun täälläpäin näkee noita maatalouskoneita ja peltoja - sopii tällaiselle puolimaalaiselle! :)

      Poista
    2. Puolimaalainen :) Hyvä määritelmä. Sitähän sopii siis käyttää meistäkin.

      Kyllä syksykin on ihanaa aikaa, jos ei lasketa mukaan noita sateita.
      Kynttilät, villasukat ja isokuppi teetä iltaisin. Suomi näköjään sopii mulle.
      Jokaipaikassa ei tällaisesta vaihtelusta voisi nauttia...

      Poista
    3. Olen kotoisin maaseutupitäjästä, mutta en ole maatilantyttöjä - siksi vain puolimaalainen. :) Ja nytkin me asutaan pääkaupunkiseudulla, mutta kuitenkin melkein maalla... Minäkin kyllä tykkään syksystä! Kuivat ja lämpimät syksyt ovat mahtavia. Katsoin juuri viime syksyn kuvia, kun ollaan oltu kahviretkellä metsässä vielä lokakuussa. Toivottavasti onnistuu tänäkin syksynä.

      Poista
  2. Ihana :)! Me oltiin myös eilen ihan samanlaisissa maisemissa, kun käytiin mökillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen aina tykännyt viljapelloista. Olisi pitänyt ottaa oikea kamera pelastusoperaatioon mukaan. :D

      Poista
  3. Selailin aikani kuluksi tätä blogia, mutta nyt on pakko kommentoida. Tuo nalle :)
    Mulla on samanlainen, odottelee, että oma lapsi kasvaisi sen verran, että nallet kiinnostaisivat.
    Noin 30 vuotta vanha ja ainoa lelu, jota olen lapsuudesta asti vaalinut.
    En ole koskaanennen nähnyt kenelläkään samanlaista.

    VastaaPoista

Olemme iloisia kommentistasi!