torstai 30. toukokuuta 2013

pikareissu


Toukokuu on ollut harvinaisen kansainvälinen kuukausi. Lensin tiistaina Saksan kautta Romaniaan ja tulin keskiviikkona takaisin. Se oli sellainen tuli hännän alla -reissu - antoisa, mutta kiireinen. No se aika riitti, sillä kaikki aiottu saatiin hoidettua tuossa ajassa ja oli helpotus, ettei kotoa tarvinnut olla sen kauempaa poissa. Lensin neljä lyhyttä matkaa parin päivän aikana ja olin tyytyväinen, että Eurooppa on oikeastaan melko pieni. Okkokin osasi suhtautua äidin reissuun ison pojan elkein ja tiesi, missä äiti menee, eikä paluun yhteydessä osoitettu muuta kuin ikävää. Äidillä oli pikkuista yhtä kova ikävä.

Romania oli mielenkiintoinen, ihmiset mukavia ja ruoka hyvää. Oikeastaan äkkiseltään se tuntui sekoitukselta Ranskaa ja Italiaa, mutta omalla lisämausteellaan. Kamera oli kyllä mukana, mutta kun reissun tarkoitus oli hoitaa töitä ja vielä illallakin menimme paikan päällä seurakseni saamieni kollegoiden ja isäntiemme kanssa syömään, jäi turistihommat vähiin. Isäntäpuolen edustaja tosin ajelutti meitä vielä illalla pitkin Bukarestia ja ehdimme nähdä muun muassa sen valtaisan rakennuksen, nykyisen parlamenttitalon (joka kuulemma jatkuu maan allekin vielä kahdeksan kerroksen verran).  Lähtiessä sain vielä sitä turisti-aikaakin pienen hetken ja piipahdin tunniksi lentoaseman lähellä olevaan ostoskeskukseen - sen kauemmaksi en enää uskaltanut lähteä.

PS: Hieman on joo väsynyttä tekstiä. Heräsin tiistaina klo 3.40 ja pääsin nukkumaan puolilta öin, herätäkseni sitten taas seuraavana aamuna varhain. Kotona olin keskiviikkona juuri ennen päivän vaihtumista torstaihin. Viikonloppu tulee ihan tarpeeseen.

I visited Romania this week. It was a business trip and so I didn't have much time to be a tourist as I left the next day. It was a very interesting place and it would be nice to visit there again someday.

2 kommenttia:

  1. Mä lähden aamulla reissuun ilman perhettä neljäksi yöksi. Kääk, miten mä pärjään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, en kyllä tiedä! Ihan totta :) Hyvin se menee, teidänkin pojat jo varmasti ymmärtävät! Kun olin viimeksi työmatkalla, ei Okko vielä ihan ymmärtänyt, missä olin ja oli vähän nyreissään kun palasin. Tällä kertaa Okko jo ymmärsi reissuni ja odotti minua takaisin. Aamulla herätessämme Okko oli iloinen kun olin palannut yöllä, eikä ollut yhtään nyreissään. Isin kanssa oli mennyt hienosti kahdestaankin.

      Poista

Olemme iloisia kommentistasi!