keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Pariisin kevät


Pariisin kevät oli kaunis ja sää vaihteleva. Ensimmäisenä iltana kastuimme, mutta muina päivinä sade ei onneksi haitannut - ainoastaan lämpötila vaihteli paljonkin. Ensimmäisen illan sade (ja Vapun takia kiinni olleet paikat) johti hauskaan visiittiin paikallisessa leikkikerhossa, jossa kahvin ja sitruunapiirakan äärellä istuessa aloimme jo epäilemään, että tulimme jonkun yksityiseen kotiin leikkimään. Niin tai näin, oli hauska tehdä heti tuttavuutta paikallisten kanssa.

Ulkoleikkipaikkoja Pariisista löytyikin vaikka kuinka. Kävimme joka päivä leikkipuistossa tai parissa ja kaikki puistot olivat todella siistejä ja hyvinvarusteltuja. Kaduilla viipottaessamme Okko istui kiltisti rattaissaan ja otti runsaasta ulkoilmasta johtuen kunnon päiväuniakin - metelissä nukkuminen on onnistunut ennenkin ja tyyppi vain ilmoitti, että haluaa nukkua ja pyysi sadesuojaa rattaiden päälle. Siellä sadesuojan alla oli hyvä nukkua piilossa. Kävelyhän on meidän laji ja sitä tuli tehtyä, ihan päivät läpeensä. Melko ironista, että kerroin ennen matkaa häämatkalla tulleista rakoista jaloissa, sillä nyt sain tennareilla pikkuvarpaisiini sellaiset megarakot, ettei koskaan ole ollut.

Kuljimme Pariisissa jalkojen lisäksi julkisilla ja hankimme heti lentokentältä loman ajaksi viiden vyöhykkeen matkaliput, joilla pääsi metroon ja lähijunaan aina lentokentälle saakka. Olisi kai sillä päässyt vaikka mihin, mutta aika ei riittänyt kaikkeen. Pienoinen yllätys oli, ettei rattaiden kanssa kulkeminen ollutkaan ihan helppoa - esteettömyysajatus ei ulotu ihan kaikkialle ja jäimme rattaiden kanssa jumiin moneenkin paikkaan. Metron porteista rattaat eivät mahtuneet, eikä metroasemilla ollut yleensä rullaportaita - johtuen tietysti vanhasta (ja muutoin mainiosti toimivasta) metrosta. Okko sitten käveli äidin kanssa ja isimies roudasi rattaita. Ihan hyvin se meni, mutta lapsen kanssa kahdestaan liikkuminen olisi vaikeaa.

Meillä oli kyllä ihana matka. Nautimme kaikki kovasti  ja näimme paljon. Paljon jäi myös näkemättä ja kaikki jonotuspaikat ohitimme surutta. Viiden päivän loma oli kuitenkin lyhyt, mutta ihan sopiva näin Okon ensimmäiseksi matkaksi. Ensimmäinen lentomatkakin meni hienosti ja Okko oli ainoastaan kiinnostunut koko asiasta. Tosin jokin pieni korvavaiva paluulennosta jäi, sillä pari tuntia kotiinpaluun jälkeen Okko itki yöllä korviaan. Vaiva oli onneksi unohtunut seuraavana päivänä.

PS: Ranskahan sujui kuin valettua. Heh. No siis, ehkä sillä tosiaan oli väliä paikallisille, että yritin, sillä saimme hyvää palvelua joka paikassa. Olin niin ylpeä itsestäni, kun niiden parin pienen 15 vuotta sitten käydyn kurssin pohjalta kävin leipomossa ostoksilla ihan pelkkää ranskaa käyttäen. Mutta eipä sillä, italiakin meinasi muistua mieleen jopa siinä määrin, että tervehdin kerran aamiaisleidiä hotellilla kohteliaasti "Buongiorno". Aina ei voi onnistua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olemme iloisia kommentistasi!