sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Pupu Putuna rullaportaissa

Äitini kaiveli esille liudan vanhoja kirjojani kun kävimme viimeksi. Siellä oli Pupu Tupunaakin, josta tuli heti suosikki. Pupu Tupunan, tai siis Putunan, vierailu tavaratalossa on Okon mielestä vallan ihana ja muistan itsekin tykänneeni siitä lapsena. Se on muuten jännää, miten ne kirjan yksityiskohdat ovat porautuneet muistiin ja nyt kun kirjan avasi ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden, muistin tarkkaan, mitä ihanuuksia tavaratalon leluosastolla oli.

Alkuun katseltiin koko Tupuna-kirjaa, mutta nyt ollaan jumituttu rullaportaisiin. Okko tuntuu ihastuneen niihin niin kovasti, että nukkumaan mennessä riittää vaan, kun sanoo, että mennään katsomaan rullaportaita ja Okko on viivana sängyssään. No se ei takaa sitä, että nukahtaminen olisi aina ihan sujuvaa, mutta iltalukemisto on kunnossa. Okko selittää kuvasta tohkeissaan, miten pupu ei uskalla/saa mennä yksin portaisiin ja se muistetaan myös oikeissa rullaportaissa mennessä. Tänään tontun talolla Okko tosin väitti luhtiaitan portaitakin rullaportaiksi.

Kun valot jo sammutetaan iltaisella, eikä uni tulekaan heti, olen kertonut Okolle, minkälaista on InterCity-junassa, sekä näin joulukuussa on ollut hyvä muistuttaa aamulla odottavasta kalenterista. Arvelin Okkoa kiinnostavan eniten, että siellä junassa kulkee kahvikärry ja että siellä on liukumäki leikkitilassa. Siitä kahvista on tullut nyt InterCityä määrittelevä juttu ja Okko hihkaisee aina sen "InterCityssä kavvia" - kahvi on jopa liitetty nyt siihen junalauluun. Viimeksi paikallisjunassa mennessä yritimme Okkoa saada kysymään konnarilta kahvia. Heh, Okko ei langennut vanhempiensa hölmöilyyn. Myönnetään, onhan meillä vähän oudot jutut.

2 kommenttia:

  1. Hih, Aadan aarre on pupu tupuna päiväkerhossa. Minun vanha, sellanen pehmeäkantinen. Sitä on teippailtukkin, sitä luetaan nukelle, äidille Aadan versiona ja useasti Aadalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin vanhat kirjat ovat niitä kunnon kasarituotteita :) Hyvässä kunnossa ovat pysyneet vuosista huolimatta. Ehkäpä en saanut niitä sitten ihan 1-vuotiaana, kun ovat säilyneet.

      Poista

Olemme iloisia kommentistasi!