tiistai 30. lokakuuta 2012

eipä sen kummempia


Maailmassa on ainakin yksi ihminen, joka arvostaa minun lauluani. Olen tunnetusti huono laulamaan, mutta Okolle olen laulaa luikautellut vauvasta saakka. Ihan pienenä Okko rauhoittui keksimääni muumilauluun ja nyt olen laulellut Okolle InterCity- ja U-junista. Junalaulun sävel muistuttaa sattumalta hämä-hämä-häkin säveltä, josta päästiinkin siihen, että Okko alkoi toivomaan hämähäkki-laulua. Välillä mukaan otetaan soittimiakin, joita Okolla on aika monia - bongorummut tosin voisi vielä hankkia. Laulettuani Okko kannustaa kehuen hyväksi. Pitänee kuitenkin tarkistaa muurahaisen ja heinäsirkan säkeistöjen sanat, sillä en muista niitä ihan tarkkaan.

Vaikka syksy on jo pitkällä, on Okko jatkanut hortonomin hommiaan. Nyt meillä on ruusunmarjojen kerääminen menneillään. Pihassa on pieniä ruusupensaita, joissa on ihan pieniä marjoja. Niitä aarteita kerätään aina ohi mennessä ja tuodaan sisälle. Aamulla sain Okkoon vauhtia muistuttamalla marjoista ja pihalla odottavasta nosturista, joka on ollut jo parisen viikkoa pihassa [parvekekorjauksen vuoksi] tekniikan faneja ilahduttamassa. Harmi, että nosturi lähti tänään, mutta ruusunmarjoja onneksi on vielä pensaissa, Okon ahkerasta harvestoinnista huolimatta.

Pieni mies on ollut viime aikoina erityisen hyvällä tuulella ja jakaa hellyttään auliisti. Okko sanoo "halin" tai "putun" ja tulee pussaamaan ja halimaan. Okon pehmolelut saavat myös paljon hellyyttä ja huomiota. Tänäkin aamuna Okko näytti kissalle nosturia ikkunasta ja Uppis sai katsoa junalippua - eilen Uppis sai banaania syödäkseen. Toisaalta omaa tahtoakin on entistä enemmän. Esimerkiksi eilen tarhasta lähteminen ei meinannut onnistua, sillä Okko oli löytänyt uuden, ihanan lelun: haitaribussin. Ajattelin, ettei meillä ole kiire ja annoin Okon leikkiä. Leikistä ei vaan tullut loppua sitten millään ja lopulta bussi piti ottaa pois. Kummasti pikkuinen kuitenkin piristyi heti pihalle päästyämme, kun aloimme puhumaan omalla pihalla odottavista ruusunmarjoista...

Okko is probably the only person in the world who likes my singing. I've been singing to him since he was a small baby. I usually make up the songs and lately I've been singing about trains. He also likes the inchy winchy spider song and keeps asking for that. By the way, Okko has been on a very good mood lately and he loves to cuddle his parents. And his soft toys. Cute. 

6 kommenttia:

  1. Eikös olekkin ihanaa, kun edes joku pitää omasta laulusta. Meillä on jopa mennyt siihen pisteeseen, että neiti sanoo "ei isi laula, äiti laulaa" ja tarhassa hän on kertonut että äiti osaa laulaa. Ja todellisuudessa äiti ei kyllä ole kovin kummoinen laulaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan se :) Meillä ne lauluhommat ovat enemmän minun heiniäni ja laulut yleensä ovat sepitettyjä :D

      Poista
  2. Mä haluisin kuulla nuo junalaulut, kuulostaa mielenkiintoiselta :) Meillä oli muskarissa auto ja junateemaa eilen, mieleenhän ne täälläkin oli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsih, voin kyllä kertoa, ettei niissä junalauluissa ole kovin paljon sisältöä :D

      Poista
  3. meillä onneks mies on haka keksimään omia sanoituksia lauluihin koska mä oon siinä ihan todella huono. jospa toi poika peris mielummin isänsä mielikuvituksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Hyvin ne itsekeksitytkin sanat näyttävät uppoavan :) Ja ne sellaiset, joihin lapsen nimen saa upotettua. Kun Okko oli vauva, lauloin muun muassa "hei Okko, mä en oo syöny mun lääkkeitä", sekä "videovuokraamon Okko".

      Poista

Olemme iloisia kommentistasi!