perjantai 10. helmikuuta 2012

Maitoa ja muuta sellaista


Minua on väsyttänyt Okon viimeisimmän sairastelun jälkeen ihan hirveästi. Aloin jo miettimään, onko se enää normaaliakaan – toisaalta, olenhan minä itsekin ollut jo yli viikon flunssassa. Monena iltana olen mennyt nukkumaan meikit naamalla ja hiukset vahattuina ja seuraavana aamuna peilissä on ollut varsin ihku näky. Tänä aamuna sama kuvio toistui ja kun pesin hiuksiani nopsaan altaassa, osoitti Okko taas kerran, miten hienosti hän ymmärtää puhetta ja sellaisia sanoja, joita ei nyt yleensä toistella. Pyysin Okkoa antamaan lattialla olevan pyyhkeen ja Okko laskeutui vartiopaikaltaan pöntön päältä, kävi hakemassa pyyhkeen ja toi sen minulle. Muutenkin tämä aamu oli ihana; pikkuinen oli hyvällä tuulella ja lähteminen sujui mallikkaasti. Eipä sillä, Okko on tällä viikolla lähtenyt tarhaan vauhdilla, sillä hänellä oli silminnähden ikävä sinne. Viikko kotona neljän seinän sisällä riitti. Viime maanantaina kotiin tullessani minua odotti iloisena sirkuttava pikkuinen, joka oli saanut uutta energiaa päiväkodista.

Viime yönä koimme jonkinlaisen pienen työvoiton. Meillähän ei ole nukuttu kunnolla sitten kesäkuun alun, jolloin pikkuinen otti tavakseen heräillä pitkin yötä. Varsinkin kipeänä ollessa Okko on heräillyt paljon ja myönnetään, että hän on saanut usein maitoa, varsinkin juuri kipeänä - väsyneen äidin syntihän se on ollut. Vaan eihän noin iso mitään juomia tarvitse keskellä yötä, no ehkä kipeänä, mutta ei terveenä ollessaan. Yhden tällä viikolla olleen erityisen huonon yön jälkeen lopetimme maidon antamisen, ihan sanattomalla sopimuksella. Ei sitä nyt ole kokeiltu kuin parina yönä ja eihän sitä tiedä, miten se homma jatkuu, mutta jo viime yö meni aika hienosti. Okko heräsi huutamaan kahden aikoihin, mutta lopetti melko pian, kun tulosta ei syntynyt. Tokihan hän meni jääkaapille, jonka ovi piti mennä sen jälkeen tarkistamaan, mutta nukahdettuaan hän heräsi seuraavan kerran vasta klo 7.15, ihan kuten pitikin. Mutta kuten sanottua, takapakkia on tullut muissakin asioissa ja varsinkin sairastelut ovat aina tuottaneet jonkin taantuman, mutta on hyvä huomata, että voi se yöopettelu onnistuakin. Ja mitä siihen liian aikaisin hehkuttamiseen tulee, niin mehän emme olisi koskaan osanneet arvata, että meitäkin nämä uni- tai yökoulut koskevat; Okko nukkui sikeästi yli yhdeksän kuukauden ajan, kunnes ne yöshowt alkoivat.

I’ve been a bit tired, but I guess it’s normal as I’ve had a flu for over a week. Luckily Okko has been ok this week and he has been able to go to kindergarten. It was clear that he really missed the kindergarten as he literally beamed on Monday when I came home from work. He got his energies back after being stuck at home for a week.

A new thing for us is trying to teach Okko to sleep. He was such a good sleeper as a baby, but started to wake up several times a night when he was 13 months old. We’ve been handling the situation in a wrong way as he has been getting milk quite often during night time and now we’re trying to end that habit. Last night was very promising; he woke up only once and when he didn’t get the milk he went back to sleep quite fast. Well, of course he was crying but luckily not for too long.

4 kommenttia:

  1. voi ei, meillä on tähän asti nukuttu todella hyvin, kokonaisia öitä jo ihan pienestä lähtien. koko ajan on pelko perseessä, että koska ne heräilyt alkaa kun monesti niitä jossain vaiheessa tulee kuitenkin..

    VastaaPoista
  2. Minä olen koko ajan ollut sitä mieltä, että heräilyt alkoivat niiden hankalien hampaiden tekemisen takia. Mutta en sitten tiedä, hampaat kun tulivat jo, mutta heräilyt eivät loppuneet. Vai jäikö tapa sitten päälle. Toivotaan, että meidän kotikutoinen unikoulu auttaa.

    VastaaPoista
  3. Meillä on aina ollut poika huono nukkumaan. Nykyään ei anneta enää maitoa (ellei tosiaan ole kipeänä, meillä on tää korvatulehduskierre) ja vesihörpytkin on jääneet pois. Mutta tuo yötutti... Muuten sitä ei syödä mutta poika herää yöllä huutamaan sen perään n. 3-10 kertaa yössä. Hyvänä yönä ei tarvi juosta pojan huoneessa kuin se muutama kerta, toisinaan jopa 10min välein (ei nyt koko yötä mutta esim. alkuyöstä tai aamuyöstä). Että niitä parempia yöunia odotellessa... Kauhulla odotan sitä kun miehenkin pitää lähteä töihin enkä voi enää "juoksuttaa" miestä poikaa nukuttamassa. Yleensä siis nukahtaa aina kohtuu helposti tutin ja "tassuttelun" avulla.

    VastaaPoista
  4. Voih. Ei nämä lasten nukkumisjutut ole kyllä aina helppoja asioita:/

    VastaaPoista

Olemme iloisia kommentistasi!