maanantai 31. lokakuuta 2011

Vinkki vitonen


Tänään töihin kiikuttamani juustokakku onnistui hyvin; pysyi kasassa ja maistui mainiolle. Tein siihen aamulla koristuksen kaakaojauheella. Leikkasin Fiskarsin kuvioleikkurilla pyörylöitä, jotka asettelin kakun päälle ennen kaakaojauheen siivilöintiä. Siivilöinnin jälkeen poistin paperit varovaisesti kalanruotopinsettien avulla. Vähän tuo pyörylöiden sattumanvaraisuus tietysti pistää silmään ja olisi ollut kivemman näköistä, jos kuviot olisivat olleet kakun päällä säännöllisesti.

Monimutkaisemmatkin kuviot toimivat kaakaojauheella tehtynä, itse olen tehnyt muun muassa luistimen kuvia luistelukauden päättäjäiskakkuun, tosin yleensä kuviot ovat olleet viivoja, kuten Okon ristiäiskakussa. Fiskarsin kuvioleikkurit eivät pystyneet voipaperiin, mutta muuten olen käyttänyt voipaperia kuvioiden tekemisessä.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Okko arpoo


Päätimme Okon kanssa pistää pystyyn arvonnan, kun lukijamääräkin on kasvanut viime aikoina! Kiitos kaikille, arvostamme teitä kovasti!

Palkintona on silityskuvia sisältävä vihko. Kakkoskuvasta näkee, minkätyyppisiä kuvat ovat - ne varsinaiset kuvat ovat isompia, jos joku ihmettelee.

Mukaan arvontaan pääsee kertomalla tuonne kommenttiloodaan, mitä söitte tänään lounaaksi (haha, aina näitä tyhmiä kysymyksiä). Muistakaahan jättää nimimerkki, mikäli ette omaa Google-tiliä. Arvonta suoritetaan 4.11. klo 19.

PS: Minua on lykästänyt näissä blogiarvonnoissa laskujeni mukaan peräti neljä kertaa ja kaksi niistä viikon sisään!

Tårta på tårta


Askartelin tänään itselleni hyvin epätyypillisen kortin, tuollaisen mallia prinsessa. Ne minun kortit kun ovat yleensä saaneet vain leimasimesta. No mutta, joskus on hauska irrotella kun saaja takuulla tykkää tämäntyyppisestä.

Tortusta puheenollen, olin kätevä emäntä ja tein valkosuklaajuustokakun huomenna töihin vietäväksi. Se on nimittäin sellainen juttu, että huominen on minun viimeinen työpäiväni toimenkuvassa, jossa olen viihtynyt melkein viisi ja puoli vuotta ja johon nimenomaan halusin jo opiskeluaikana. Tiistaista alkaen alan matkustamaan töihin junan sijasta bussilla, mutta firma pysyy edelleen samana - vain alue Espoon sisällä muuttuu. Ihan mahtavaa, sillä olen jo pitkän aikaa halunnut tehdä sellaista työtä, mihin olen menossa, mutta myös kaihoisaa, sillä vanhoja työkavereita tulee ikävä. Tiistaista lähtien minun huonoja kahvipöytäkeskustelujani joutuu kuuntelemaan muu joukko, mutta mainittakoon, että pyrin pitämään huonoimmat jutut sisälläni, ainakin aluksi. Tsih.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Pipa päässä

Tänään ollaan kuljettu pipo päässä sisälläkin. Äidinkin piti laittaa omansa kun Okko halusi.

No kannattiko?

Kannattiko antaa Täyttää laukkaa 1-vuotiaalle ilman erityisvalvontaa?
Kannattiko ostaa säästöpakkaus lakua viikko sitten Lidlin tarjouksesta? No, kannattiko?

Pienimuotoista askartelua

Askartelin tänään ihan vähän. Kortti lähtee pikkutytölle.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Pullaa

Ai mitäs muovailuvahaa tähän eteen tuotiin?!
Yäk, pitääkö siihen upottaa sormet?
No onhan tämä aika kivan pehmeää! Ihan kuin äidin vatsa. Tsih.
Tadaa, tein äidille oman pullan. Kas tässä!
Isi päätti opettaa Okolle pullanteon salaisuuksia. Okolla oli oma essukin ensimmäistä kertaa käytössä. Ostin essun jo varmaan viime vuonna, heh.

Okon mielestä äidin vaivaamat pyöreät pikkupullat olivat taas ihan kuin palloja ja se eräs yksilö lenteli lattialle toistuvasti. Isi puolestaan teki korvapuusteja. Kun pullia alettiin laittamaan pellille, halusi Okko sen palloyksilönkin pellille. Hyvää tuli ja sotkukin pysyi ihmeen maltillisena.

Nappivalinta



Päiväkodista soitettiin tänään puolilta päivin ja kerrottiin, että Okolla on hieman kuumetta. Voi poloista, oli kuulema väsähtänyt ulkoilun jälkeen ja hänet oli laitettu nukkumaan jo ennen ruokailua. Kun menin hakemaan Okkoa, oli hän kyllä hieman väsyneen oloinen, mutta oli kuitenkin syönyt.

Kotiin tullessa ajattelin Okon menevän päiväunille, mutta vielä mitä, mehän alettiin ajeluttamaan autoja ja muuta sellaista hauskaa. Jossain vaiheessa aloin laulamaan Okolle joskus lapsijumpassa kuulemaani loppulaulua. Okkohan ei ollut silloin edes syntynyt, kun sitä kuuntelin joka keskiviikko; odotin aina [aikuisten] tanssijumppaan pääsyä ja edellisen ryhmän loppulaulut kuuluivat pukkariin. Se soittorasialaulu olikin ihan napakymppi: tyyppi alkoi taputtamaan ja tekemään jumppaliikkeitä iloinen virne naamallaan! Hihii, mahtavaa! Äiti valkkasi oikean laulun, veikkaanpa, että sitä on vedetty tuolla päiväkodissa ja siihen on liitetty muun muassa sammakkohyppyjä. Sen lisäksi vedin tuttua tuiki tähtöstä, joka sekin näytti uppoavan.

Kun isi tuli kotiin, nukahti Okko lattialle veturinsa viereen. Kyllä se kuume kuitenkin verottaa noita voimia, mutta vajaan tunnin unien jälkeen Okko on taas täysi vauhti päällä. Seuraavaksi isi meinaa opastaa poikaansa pullanpyörityksen saloihin. Saas nähdä, mikä sotku se siitä syntyy.

torstai 27. lokakuuta 2011

Kaikenlaista sievää


Keltaista

Eilen tämä oli vielä nätti, musta-keltainen.

No voi tokkiinsa


Viime päivinä täällä on taisteltu, no ei sentään tuulimyllyjä, vaan vähän pienempiä asioita vastaan. Katsos kun mä en vaan osaa. Nimittäin en osaa pukea lapselle kamalia talvirukkasia tai ottaa häntä rattaista pois ilman, että kenkä tai kengät jäisivät rattaisiin. Lapsiparka, tänäänkin aamulla päiväkodin pihassa sukkakin lähti irti. Onneksi meidän rattaissa on irrotettava tanko siinä edessä, kun vaan muistaisin käyttää sitä optiota. Ja ei se pitkävartisten kenkien pukeminen ole sen helpompaa kuin se rattaista pois nostaminen. Huh. Kai ne kengät olivat kuitenkin kunnolla jalassa, sillä pikkuinen käveli hissille, eikä valittanutkaan asiasta.

Viime talvenahan Okko oli vielä sen verran pieni pötkylä, että makoili vaunuissa. Silloin vaatimukset rukkasten ja kenkien suhteen olivat vähän toiset ja vasta nyt olen päässyt tutustumaan putkilomallisiin, pitkävartisiin rukkasiin. Tämä on taas niitä asioita, joita ei osannut aavistaa kaupassa rukkasia ostaessa. Tokihan niitä nyt kokeiltiin, ainakin sinnepäin. Mutta nämä paksummat rukkaset varsinkin ovat jo mahdoton tapaus kun vanukin tulee tielle ja pitäisi löytää joku väylä sille peukalolle ja saada vielä kädetkin työnnettyä tarpeeksi syvälle.

Eilen illalla muuten ulkoilimme vielä yhden ylimääräisen kierroksen. Isi lähti pimeäpyöräilemään (rapa ja pimeä metsä ovat kivoja) ja Okkokin halusi sitten pihalle, vaikka päiväkodissa oli ulkoiltu hyvä tovi  iltapäivällä ja olimme vielä jääneet pihalle hetkeksi kotiin tultuammekin. Isin mentyä Okko alkoi pukemaan itseään. Tai no, kanniskelemaan ulkovaatteita ympäriinsä. Olimme sitten vielä tunnin ulkona ja itse asiassa sehän olikin oikein hyvä veto, sillä pikkuinen nukahti oikein mallikkaasti jo klo 19.

PS: Meinasin laittaa otsikoksi 'Meillä haisee kakka'. Jos alkaisi harrastamaan tällaisia realistisia otsikoita. Vaipparoskis ei taida enää talttua Pirkka-niksinkään avulla. No eipä sillä, olenkin näköjään kirjoittanut tuon jutun jo vuosi sitten.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Puolitoistavuotias


Okko on tänään tasan puolitoistavuotias! Paljon onnea pikkuiselle, joka ehti jo yöunilleen! Juhlan kunniaksi Okko sai iltapalalla smoothieta, jossa oli maidon ja jogurtin lisäksi mangososetta, sekä banaania.

PS: Okko luulee satsumia palloiksi. Aina kun hän näkee sellaisen, alkaa hän heittelemään sitä. Tänään kun etsin yhtä Okon autoa senkin alta, paljastui sieltä yksi mustunut satsuman käppänä. Milloin lie sinne vierinyt.

[Luukku]kirjat

Yhdistä palaset ja kirjat

Okko se tykkää kirjoista niin paljon, että lukemista pitää jo hieman rajoittaa. Nyt nimittäin kävi ilmi, ettei puolitoistavuotiaalle vielä kannatakaan antaa noita tavalliselle paperille painettuja opuksia. Okon luukkukirjoja voi pian alkaa kutsumaan yksinkertaisemmin nimellä kirja, sillä luukut ovat vähenemään päin. Tai olisivat, jos Okko niihin vielä pääsisi käsiksi. Seuraavaksi vaan liimapuikko ja kirkas teippi kehiin ja Okolle lukuun pelkästään ne vähän jämerämmät kirjat.

Uusi viikko täällä taas

Kyllä pari sormenjälkeä tekee aina esineestä kuin esineestä mielenkiintoisen.

Ylimääräinen lamppu onkin oiva iltavalo näin syksyllä. Testattu ja todettu on.

Tuoksukynttilä menee parvekkeelle palamaan.

Tänään Okko meni tarhaan vasta aamupuuron jälkeen, sillä pieni murmeli ei millään jaksanut herätä aamulla kukonlaulun aikaan. Eilinen ilta meni vähän villiksi, Okon osalta siis, ja pikkuinen meni nukkumaan kolme tuntia normaalia myöhemmin! No, ei se mitään, laitoin tarhaan viestin, että Okko syö aamupuuron kotona ja tulee sitten. Siellä olikin sitten jo kaikki leikkikaverit paikalla, kun vein Okon päiväkotiin vasta klo 9 aikoihin.

Vielä tällä viikolla tämänsorttinen aikataulujen venyttäminen on ihan ok, mutta kuulkaa, kun kuu vaihtuu, puhaltaa täälläkin uudet tuulet ja tarhaan on syytä ehtiä hyvissä ajoin, kun äiti vipeltääkin lähijunan sijasta bussipysäkille. Hauskaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Syksyä sisälläkin




Sain Onnellisen kodin Sarilta haasteen kertoa syksyn hankinnoista kotiin. Itsellä ei ole tällä hetkellä haaveissa kuin saada kodista kaikki ajelehtiva tavara jonnekin paikoilleen. Niin ja jos tarkemmin ajattelee, haluaisin myös Okolle oman pienen pöydän ja tuolin, sekä ehkä myös eteiseen pientä muutosta, kenties Uten.Silon muodossa. Se Uten.Silo nyt on kuitenkin vielä harkinnan asteella, eikä sillä ole kiire. Mietitään.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Normipäivä

Onneton pihan puu on menettänyt kaikki lehtensä yhtä lukuunottamatta.
Naapurin lapsilla on värikkäät kulkuneuvot.
Tänään on muun muassa nähty elävä Barbie (oli nätti, mekkokin oli hieno), hamstrattu xylitol-pastillipurkkeja (no kun niitä sai neljä kympillä), puhuttu italiaa lähikaupan kassalle (no puhuttu ja puhuttu, heh), sekä taisteltu päiväunia vastaan ja lopulta nukahdettu ulkokiikkuun. Oikein hyvä päivä.

torstai 20. lokakuuta 2011

Jotain pahaa valkoista


Tänään joimme oikein herkkukahvit. Okko sai kaakaota ja me muut cappuccinoa. Kaiken kruunasi jäätelö ja kotitekoinen maitokinuski. Okko tosin sai jäätelönsä ilman kinuskia, eikä se jäätelö tai kaakao sitten edes kiinnostaneet Okkoa. Itse asiassa ilme oli tyrmistynyt, kun Okko huomasi nokkamukin sisällön olevan jotain muuta kuin tavallista maitoa.

Tuo kinuski on kondensoitua maitoa, jota on keitetty [purkkia avaamatta] pari tuntia ja annettu sitten jäähtyä. Ohjetta on näkynyt netissä monessakin paikassa ja isi päätti kokeilla ohjetta tässä eräänä päivänä. Kinuskista tuli mainiota. Varoituksen sana kuitenkin kaikille kokeileville: sen pitää antaa jäähtyä kokonaan ennen kuin purkin aukaisee.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Pää ei toimi


Okko heräili taas monta kertaa viime yönä. Tänä aamuna minua väsytti niin paljon, että kun kävelin päiväkodilta Okkoa viemästä ja vastaan ajoi auto väärällä kaistalla, mietin pitkään, ajoiko auto nyt sitten kuitenkaan väärin. Mutta kyllä se ajatus siitä lähtee taas rullaamaan.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Pantapää

Okko haluaa laittaa aina äidin pannan päähänsä ja sovittaa sitä myös äidin päähän.

Tänä iltana olemme huvittaneet naapureita huutamalla postiluukusta 'kakka'. Omasta luukustamme - ei sentään menty toisten luukuista huutamaan. Väliovi jäi auki kun isi meni viemään roskia ja Okko paineli perään kertomaan tuntemuksiaan. No ei sentään, hyvällä tuulella ollaan oltu koko illan ajan - Okko vaan kertoi, mitä tuleman pitää.

Eilen muuten kävi ilmi, että Okko on oppinut sangen tarpeellisen taidon, niistämisen. Katsoin jo aiemmin, että ihan kuin pikkuinen tajuaisi, mitä kuuluu tehdä kun nenäliina tuodaan eteen, mutta eilen Okko jopa otti liinan oman käteen ja niisti. Niisti tosin ilman tarvettakin, noin kymmenen kertaa peräkkäin.

Kärryhommiksihan se meni

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Uimamaisterin paluu

Tänään suuntasimme paikalliseen uimahalliin koko perheen voimalla. Uimisessa olikin pitkä tauko, sillä viimeksi olemme käyneet hallissa vauvauinnissa. Se lopetettiin jo joulukuussa viime vuonna, kun Okon iho alkoi ärsyyntymään hallivedestä, tai ihan silkasta kuivuudesta.

Okko oli hallista ihmeissään ja pisti hieman itkuksi kun puin hänelle uimavaippaa ja -pukua. Eikä ihmekään, ei ne märät kamppeet märällä iholla nyt niin hyvälle varmasti tuntuneetkaan. Halli tuntui kylmälle, mutta onneksi terapia-allas oli kunnolla lämmitetty. Altaan jälkeen menimme lämmittelemään saunaan, jonne piti mennä vielä kuivattelemaankin, kun aloin miettimään, miten se kuivausoperaatio saadaan suoritettua. Pukkarissa olisikin tullut kylmä, ellei kuivausta olisi suoritettu jo sitä ennen.

Reissu sujui hyvin, kiitos osittain sen, että Okkoa hieman jännitti. Koska paikka oli jännä ja uusi, ei Okko lähtenyt juoksentelemaan ympäriinsä, vaan pysyi melko lähellä. Lähtiessä tosin jo teki mieli hieman kiipeillä pukkarin penkeillä. Kivaa oli, ensi viikolla uudelleen!

Blokki

Minuun on iskenyt kunnon blokki. Ei mikään kirjoittajan blokki, vaan näprääjän blokki. Vähän tylsää, kun olen oikein odottanut, että pääsen tekemään jotain, vaikka edes kortteja tai noita tauluja, mutta kun tilaisuus tulee, ei minua huvitakaan. No, ei sillä, että olisi joku pakko. Jospa se inspiraatio iskisi taas. Tässä on ollut niin paljon kaikenlaista, että sellainen rentouttava näprääminen on ollut toissijaista.

Ei muuten ole ainakaan materiaaleista ja välineistä kiinni, onhan minulla tuolla kaapissa ihan iskemätöntäkin materiaalia, kiitos syyskuussa olleiden messujen.

PS: Muutin kommentoinnin aukeamaan ponnahdusikkunaan. Sain palautetta, ettei minulle pysty kommentoimaan kirjautuneena. Olen itsekin huomannut saman Explorerilla, Firefoxilla ongelmaa ei ole ollut.

[Mun] miehet kalsareissa

Eilisen ulkoilun jälkeen hippaloitiin pelkissä kalsareissa.

lauantai 15. lokakuuta 2011

Lauantai


Tänään ei olla tehty yhtään mitään erityistä ja sekös on ollut hauskaa. Isi tosin on ollut hellan ja työkoneen välissä, vääntäen välillä meiliä, välillä pullataikinaa. Me muut ollaan otettu melkeinpä rentoutumisen kannalta. Tai sen verran, mitä nyt Okko on malttanut pysähtyä ja mitä itse on 1-vuotiaan vauhtihirmun kanssa saanut rentoutua.

Okkoa klo 19 aikaan nukuttaessa meinasi käydä niin, että sänky kutsui jo äitiäkin. Nukahdinkin hetkeksi, mutta kun säpsähdin ja meinasin tipahtaa sängystä, ajattelin nyt vielä koota itseni ja viettää lauantaita. Hurjaa tämä meininki nykyisin. Tsih.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Lukemista


Sain vinon pinon kirjoja - enemmänkin olisi ollut jaossa, mutta piti vähän rajoittaa kun se juuri ennen Okon syntymää tilattu kirjakaappi on jo täynnä. En suinkaan tullut lahjotuksi jonkun kustantamon tai kirjakaupan puolesta, satuimme vain sukuloimaan sopivaan aikaan kun isäntäväellä oli oman kirjaston karsiminen menossa.

Kirjapinosta on luettu vasta ensimmäinen opus, jo aiemmin kehumani Leijapoika. Se piti otteessaan loppuun saakka ja suosittelen sitä edelleen lämpimästi. Kirjan lukemisen jälkeen katsoimme myös siitä tehdyn elokuvan, mikä oli hieno, mutta harmikseni siitä oli poistettu paljon tärkeitä kohtauksia. Siinä minä sitten selittelin läpi elokuvan, että tämä asia johtui siitä ja siitä tapauksesta, jota tässä ei nyt näytetty ja tässä kohtaa henkilö ajatteli niin ja näin, vaikkei sitä kerrottu. Elokuva oli visuaalisesti hieno ja näyttelijävalinnat olivat suorastaan täydellisiä, mutta mielestäni se juonen paloittelu ja jopa jossain kohti muuttaminen vei siitä tarinasta paljon.

Seuraavaksi pinosta voisi ottaa luettavaksi jonkun noista tietokirjoista. Isi teki jo mahtavaa sitruunapiirakkaa tuosta Välimäen kirjasta, joka muuten suureksi yllätyksekseni ainoastaan sisältää kotikokkailuun soveltuvia reseptejä.

PS: Tuon Kotron kirjan otin mukaan ihan vain siksi, että halusin nähdä, mistä siinä Kotro-huumassa oli muutama vuosi sitten kyse. En tsekannut niitä Kotron kirjoituksia silloin, katsotaan nyt näin pahasti jälkijunassa.

Lukutoukka

Kaikki kirjat on jo tyhjennetty telineestä. Nykyisin ne myös lastataan sinne yhteisvoimin takaisin.
Hmmm, aika vakava tarina tässä muumikirjassa.
Äiti, italiaksi jäätelö on gelato.

Okosta on kehkeytynyt kunnon lukutoukka nyt, kun kirjat ovat sopivasti esillä. Kirjat vaan ovat hitusen liian korkealla, joten Okon täytyy komentaa vanhempia antamaan kirjoja telineestä. Hyvin painokkaasti komennus tuleekin.

Tänään Okko oli kaivellut taas kirjakaapin sisuksiakin ja sieltä mukaan tarttui italian sanakirja. Kovin pikkuinen luki sitä innokkaana. Ja siitä tulikin mieleen, että ehkä ensi keväänä voisi ajatella Italian matkaa. Mietimme jo aiemmin, että voisimme matkustaa jonnekin pahimman turistikauden ulkopuolella; ei olisi niin kuuma, eikä tungoskaan olisi ehkä yhtä paha kuin keskellä kesää.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Nuudeliwokki, sanoi kokki ja radiossa soi rokki

Osaan juoda ihan itse!
No vähän heilahti tuohon pöydälle.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Koti kuntoon

Okon eläinystäviä: kissa, siili, sekä Pehmotus.

Ja tyynyjä. Äidin uusin pilvitekele tuli ommeltua liian läheltä piirrosta.

Syksyn sienisato on tallessa. Kaluste ja kehys aitoa muovia.

Pilvitaulu on toistaiseksi saanut pitää sisuksensa.

Nyt on taas ilmassa sitä tasaisin väliajoin tulevaa halua heittää kaikki ylimääräinen yli laidan. Voi siellä meidän takapihalla silti edelleen kulkea - en aio alkaa nakkelemaan mitään parvekkeelta alas, mutta ostin jo kyllä jätesäkkejä pahimpaan ahdistukseen. Heh.

Ainahan tuo teema on ajankohtainen ja tuota ekaa kappaletta seurasikin pitkä pohdinta näistä kierrätysasioita - taas kerran. Mutta tulinpahan siihen tulokseen, ettei sillä nyt niin väliä ja poistin sen; tässä blogissa on ulistu saman teeman äärellä jo monta kertaa aiemminkin. Mutta siis, kierrättäkäämme, taas kerran.

PS: Kuvat eivät liity tekstiin. Mutta ylimääräisen tavaran suhteen tutut saattavat taas alkaa saamaan kuvaviestejä teemalla 'halluutko tämän'.