torstai 28. heinäkuuta 2011

Hikierkit lukutouhuissa


Okko on näemmä perinyt äitinsä lahjat pään kautta hikoilemisen puolesta. Minähän olen sellainen päähikoilija, että jumpassa jo hävettää (pyyhe tarpeen), eikä siihen tarvita edes sitä jumppaa kun pienikin ponnistelu näillä helteillä aiheuttaa ällöttävän valumisefektin. Okolla jää nukkuessa aina märkä läntti pään kohdalle ja itse joudun yöllä aina kääntämään tyynyä välillä. Yäks. Nämä kelit koettelevat sekä Okkoa, että äitiä.

Minulla iski taas sellainen huono äiti -fiilis, kun tajusin, etten ollut opettanut Okolle joitakin asioita. Esimerkiksi olin unohtanut kehittävän palikkalaatikon Okon huoneen perukoille ja kun leikimme yleensä aina olkkarissa, ei laatikko muistunut mieleen. Kävinkin hakemassa sen ja Okkohan oppi idean ihan hetkessä. Nyt menee kaikki palikat oikeista rakosista sisään - tosin välillä kolmikulmaista yritetään työntää sisään neliön reiästä.

Okko ei aiemmin välittänyt kirjoista kovin paljoa, vaikka meiltä löytyykin paljon erilaisia Okolle hankittuja opuksia. Aloin jo miettimään senkin kohdalla, että olen tehnyt jotain väärin, kun lapsi katsoi niitä aina vain hetken aikaa ja siirtyi sitten muihin leikkeihin. Pistin sitten Okolle eri kirjoja käteen ja kysehän olikin vain siitä, ettei kaikki kirjat ole yhtä mielenkiintoisia. Okolle on muodostunut yksi lempikirja yli muiden ja luemmekin sitä aina potalla istuskellessa. Olemme lukeneet Okolle myös hieman sängyssä ja siitä täytyykin tehdä uusi iltarutiini. Vähänhän tuo kirjajuttu kuulosti taas siltä, että äiti miettii liikaa, mitä lasten pitäisi tehdä. Eihän kaikkia kiinnosta samat asiat ja toisaalta alkoihan Okkoakin kiinnostaa kirjat nyt hieman myöhemmin.

Isi opetti Okolle hyödyllisen taidon: Okko vie pyydettäessä käytetyn vaipan vessan roskikseen. Mitään kakkavaippoja nyt ei tietenkään anneta, mutta eilenkin kun isi vaihtoi Okolle vaipan olkkarissa, pyysi hän Okkoa viemään vaipan oikeaan paikkaan, lähti Okko kävelemään vaippa kädessä kohti vessaa ja vessaan päästyään hän tiputti vaipan roskikseen. Äiti oli todella otettu. Hih.

PS: Okko taisi sanoa tänä aamuna "maito". Aiemmin hän on pyytänyt maitoa sanomalla "mammammammam", mikä sekin on kyllä selkeää, mutta tänään kuulin tuon koko sanan ensimmäistä kertaa.

2 kommenttia:

  1. Ehei huolen häivää, meidän nelivuotiaat eivät ole kumpikaan kiinnostuneet kirjoista pätkän vertaa. Eivät tahdo että heille luetaan, eivät tahdo iltasatujuttuja. Katselevat kyllä muumi ja prinsessa lehtiä, mutta ei niitä saa lukea heille.
    Seitsemänvuotias alkoi kiinnostua kirjoista vasta ekaluokalla, jolloin oppi itse lukemaan helppolukukirjoja ja vaati että niitä haetaan hänelle kirjastosta. Kaikki lapset kiinnostuvat kirjoista ja lukemishommista niin eri aikaan, toisia ei tahdo kiinnostaa sitten millään ja toisia kiehtoo vuoden iässä tietynlaiset kirjat.
    Itse en ota mitään paineita asiasta, sillä tiedän aina jossain välissä tarjonneeni lukuelämyksiä ja hankkineeni lehtiä sun muita. Jos ei kiinnosta, niin ei se mitään, tiedän että se kiinnostus sieltä jossain vaiheessa tulee jos on tullakseen :).
    Missään tapauksessa kyse ei ole siitä onko äiti tai iskä ollut jotenkin kehno näiden juttujen tarjoamisen suhteen, vaan mielestäni paremminkin yksilöllisistä eroista :) ♥.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Hipsu! :) Niinhän se on, että jokainen on yksilö! Meidän touhupetterillä on kyllä jotain työn alla koko ajan ja kiinnostusta on moneenkin asiaan:)

    VastaaPoista

Olemme iloisia kommentistasi!