lauantai 9. huhtikuuta 2011

Äitiydestä

Lapsena samalla paikakkunnalla asui kaksi äitiä, joiden lapsia katsoin aina säälinsekaisin tuntein. Toisen äideistä suupielet roikkuivat aina niin alhaalla kuin mahdollista, vaikka hänellä oli kaksi iloista pikkutyttöä ja toinen näytti aina vihaiselta kiskoessaan pikkuista tytärtään perässäään. Voihan olla, että heitä nähdessä esillä olivat aina huonoimmat puolet ja että kotona he olivat ihania äitejä, mutta muistan itse lapsena ajatelleeni, etten sitten koskaan halua sellaiseksi.

Mutta onhan se niin, että välillä väsyy ja aina ei muista, että pikkuinen haluaa vain syliä, on väsynyt tai nälkäinen. Ei hän kiukuttele ilkeyttään - hän ei vain osaa vielä sanoa, mitä haluaa. On ollut ihana huomata, miten lapsen viestejä oppii lukemaan koko ajan paremmin, mutta vieläkin tietysti tapahtuu sitä, ettei voi ymmärtää, mikä on hätänä. Yritän kaiken taitoni mukaan olla iloinen ja ihana äiti, vaikka olenkin joskus väsynyt. Äitinä oleminen on ihanaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olemme iloisia kommentistasi!