maanantai 24. tammikuuta 2011

Olen blondi [ja minulla on sosetta tukassa]

Hölmöilin taas jotain tässä männäpäivinä ja minulle tuli mieleeni erinäisiä kertoja, jolloin olen ollut enemmän tai vähemmän blondi. Vai mitä sanotte näistä muutamista?

Olen töötännyt vahingossa risteyksessä seisoessani ja kääntynyt katsomaan vihaisena, kuka siellä tööttäilee. Että joo, joo, ei tarvitse siellä hiiltyä. Muita autoja ei kuitenkaan ollut näkyvissä, jonka jälkeen en päässyt heti lähtemään kun aloin nauramaan niin kovasti.

Olen keittänyt kahvia ilman pannua kaksi kertaa ja keittiöön mennessäni minua on odottanut kamala sotku kun tippalukolla varustettu suodatinosa on tullut täyteen ja valuttanut kahvin pöydälle.

Olen työntänyt pankkikortin kopiointikoneen magneettikortinlukijaan. Onneksi se tuli sieltä ulos.

Olen täyttänyt kahvinkeittimen vedet suodatinosaan.

Olen pessyt kahvinkeittimen osat tiskiaineella ja ilmeisesti huuhdellut ne huonosti, jonka seurauksena olen juonut Fairy-kahvia.

Olen maksanut kaupassa käteisellä ja sanonut sitten "pankille, kiitos".

Tumpeloin kaksi kuukautta vanhan ajokortin haltijana automme erään autokatoksen keskimmäiseen pylvääseen. Mieskin ihmetteli, kuinka se osui siihen keskimmäiseen niistä kolmesta. Seurauksena oli 1000€ lasku, josta tosin maksoin vain omavastuun. Mainittakoon, ettei tapauksesta ole vielä kovin kauaa; ajokorttini täytti juuri viisi vuotta.

Vauvaväsymyksen ollessa pahimmillaan pääni ei oikein toiminut ja oletin joka paikkaan syttyvän valot samalla tyylillä kuin jääkaappiin ja meidän vaatehuoneeseen. Joten kun avasin vaikka muropaketin, oletin sekunnin murto-osan ajan valojen syttyvän.

PS: Sose päässäni ei tosin johdu tukan väristä, vaan Okon lempileikistä, jossa pudotetaan lusikka lattialle ja kun äiti kumartuu nostamaan sitä, tarrataan äidin tukkaan soseisilla käsillä. Ja nauretaan päälle, tietenkin.

Edit klo 18.16: Pakko lisätä vielä, että olen myös unohtanut käytetyn suodatinpussin kahvinkeittimeen vuoden ajaksi ja näky oli melkoinen. Keitin oli ylimääräinen ja lainassa juhlissa, joissa olin itse tarjoilemassa. En sitten muistanut tarkistaa suodatinosaa juhlien jälkeen. Aika monta kahvinkeittomokaa. Heh.

22 kommenttia:

  1. Tuosta "pankille kiitos" -blondismista tuli mieleen eräs opiskeluaikainen juttu. Tienasin opiskelurahoja numerotiedustelussa. Kerran yövuoron jälkeen, ennen luentojen alkua, kävin kaupassa. Kassa sanoi summan ja minä vastasin omiin ajatuksiini uppoutuneena, mutta hyvin virallisesti, että "yhdistän olkaa hyvä". Kassa ja jonossa olevat kattoi vähän hitaasti, että mihinhän toi meinaa yhdistää :)

    VastaaPoista
  2. hehe, itse olen muutamaan otteeseen keittänyt 'kahvit' ilman kahvia. yleensä rahalla maksaessa seisoskelen kassalla muina miehinä kynä kädessä odotellen allekirjoitettavaa kuittia ja hämmennyn joka kerta valtavasti kun takaisin tyrkytetäänkin rahaa :D
    p.s. en ole blondi :)

    VastaaPoista
  3. Minä maksan yleensä aina kortilla, ja käteisellä maksaessani melkein aina otan kynän valmiiksi käteen ja odottelen, että saan allekirjoittaa. Sitten välähtää...että eihän sitä tarvitakaan.
    Kun yksi lapsistamme oli ihan vauva, keitin myöskin kahvia ja sain kahvit pöydälle. En muista minkä, mutta jonkun osan olin siitä unohtanut.

    VastaaPoista
  4. Oli kyllä niin hauskoja juttuja, että on pakko osallistua. Paras, mikä itselle tulee mieleen omista toilailuista on klassikko lukioajoilta: Olin nousemassa aamutuimaan bussiin todella väsyneenä ja normaalin "huomenta" tokaisin bussikuskille, että "Kurosella, Heli puhelimessa". Se nolottaa vieläkin ja aikaa siitä on jo reilusti ;D - Heli -

    VastaaPoista
  5. Hih! Heli, mulla on taas ollut puhelimessa sekoilua: katsoin kotona vielä asuessa kelloa kun vastasin perheen puhelimeen. Sanoin "kahdeksalla".

    VastaaPoista
  6. Voi ei, nyt mua alkoi naurattamaan tuo bussijuttu. Ja tuo puhelun yhdistäminen:D On nämä mokat kyllä sellaisia, mitkä nolottaa, mutta myös naurattaa. Ainakin muita:D

    VastaaPoista
  7. Ja mullakin se kynä meinaa usein eksyä käteen käteisellä maksaessa:)

    VastaaPoista
  8. Hih..hyviä juttuja sekä nuo sinun kirjoittamasi että kommenttiboksissa :D Nuo kahvijutut on tuttuja minullekin, mutta ne laitoin väsyn piikkiin silloin Tyttösen ollessa pieni. Puhelimeen olen kerran vastannut *meillä* - joku ajatusyhtymä - olin kotona ja jotenkin se meillä tuli suustani.

    Okkoselle onnea - päivällä paprikakommenttia laittaessani en ehtinyt laittamaan onnitteluja kun puh.soi. Nyt vastasin kyl nimelläni :D

    VastaaPoista
  9. Okko kiittää ja samalla kehuu samalla sinun uutta profiilikuvaa!

    Heh, puhelinmokat on kyllä yleisiä ja usein niin noloja. Muistin yjden uuden tapauksen: jätin opiskeluajan kämppää etsiessä soittopyynnön jollekin asuntovälittäjälle. Kun se soitti ja esitteli itsensä, en oikein kuullut, mitä se halusi ja sanoin "ei ainakaan tässä osoitteessa". Heh, luulin, että joku etsii sitä miestä meidän numerosta:D Noloa.

    VastaaPoista
  10. Aivan huippuja nämä ja varsinaisen postauksen jutut :D Olin illalla yksin kotona ja vedet silmissä nauroin juttuja.

    Mulle käy myös silloin tällöin toi kauppajuttu eli kynäkädessä odotan kuittia ja saankin vaihtorahat..

    Vanhempieni luona olen joskus vastannut puhelimeen "Paikalla." ja toisella kerralla olen vastannut "Kotona.".

    VastaaPoista
  11. Apua :D Ihania juttuja :D

    Ihanasti piristi tätä flunssaista aamua kun ei oikein meinaa käynnistyä.
    Onneks myös ajatus on niin tukossa, ettei tule mieleen mitään omia blondauksia :D vaikka niitä kyllä riittää :D

    VastaaPoista
  12. Anu ja Tiinu, kiva kun piristi:) Näitä olisi varmasti paljon enemmän, muttei niitä muista kun pitäisi muistella. Sattuuhan niitä melkein päivittäin, mutta kaikki eivät tietty ole ihan klassikkokamaa:D

    VastaaPoista
  13. Voi että! Nauroin ääneen. Monesti. :D Menen nyt keittämään kahvia, toivottavasti ei unohdu mitään.

    VastaaPoista
  14. Hihii:D Varo, ettet laita villasukkaa suodattimeksi tai jotain vastaavaa:D

    VastaaPoista
  15. Kannanpa korteni kekoon minäkin, blondi kun olen. Mokia on tähän ikään mennessä valitettavan monia, tässäpä yksi.

    Mokasin siis työhaastattelussa. Olin hermostunut ennalta ja hoin minua haastattelevan pomon nimeä mielessäni, että osaisin sitten kertoa ketä tulin tapaamaan. Muistin pomon nimen oikein ja kerroin haastatteluun saapuessani, että (keksin nyt nimen päästäni) Sirpa Virtasta tulin tapaamaan. Pomoa odottaessani hoin nimeä mantranomaisesti päässäni: "Sirpa Virtanen, Sirpa Virtanen..."

    Niinpä, kun pomo tuli paikalle ja ojensi kätensä itsensä esitellen "Sirpa Virtanen", tartuin minä ojennettuiun käteen ja sanoin "Sirpa Virtanen". Seurasi ihan liian pitkä hiljaisuus, jonka aikana pomo katsoi mua kuin hullua. Koitin pelastaa tilanteen ja supliikkina kaverina heitin: "...oot siis SÄ, ja MÄ oon Heli xxx".

    Että kannattaa muistaa edes se oma nimensä työhaastattelussa... :D

    VastaaPoista
  16. Ai hyvänen aika, nauroin niin, että Okko katsoi jo vähän kummasti:D Jooh, juuri tuollaisia sattuu kun ottaa jonkun asian liian tosissaan:D

    VastaaPoista
  17. Hauskoja juttuja :D. Kannampa minäkin korteni kekoon. Juttuja ois monia, mutta tässä pari.

    Monta vuotta sitten sokkotreffeille mennesäni olin ilmeisesti niin hermostunut, että menin kahvilan naisten vessan sijasta miesten vessaan. Tämän huomasin tietenkin vasta sittenkun istuin pöntöllä. Kauhea pakokauhu ja täytyy myöntää että en kyllä jäänyt käsiä pesemään, kun vihdoin tuli hiljaista ja uskalsin tulla kopista ulos.

    Vähän aikaa sitten kävin kaupasta paluumatkalla viemässä pahveja keräykseen. Kun olin saanut tuikattua laatikot keräykseen menin kuskin paikan sijaan takapenkille istumaan ja ihmettelin, kun penkki tuntui vähän erilaisesta. Onneks oli aika myöhä eikä paikalla ollu tungosta :).

    VastaaPoista
  18. Voi kiitos tästä! Nauroin vedet silmissä!

    VastaaPoista
  19. Hih. Ja nuo lukijoiden kommentit kirvoittivat minusta kunnon naurut:D

    VastaaPoista

Olemme iloisia kommentistasi!