tiistai 30. marraskuuta 2010

Pallukoita












maanantai 29. marraskuuta 2010

Meillä ryömitään!

Okko oppi tänään ryömimään! Okolla oli monta viikkoa pyörimisvaihe päällä ja liike lähti aina muutenkin menemään sivulle, mutta tänään eteenpäin meneminen vihdoin hahmottui!

Houkuttimena ryömimisessä käytettiin Brion kilpa-autoa, mutta kun pikkumies alkoi paukuttamaan sillä parkettia, päätettiin avata yksi eilen hankituista joululahjoista; Brion pehmoauto. Heh, loput joululahjat yritetään säästää jouluun saakka.

Kuva: Brio

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Arvonta suoritettu



Pyykkäämiseen liittyvän mielipidekyselyn arvonta on nyt suoritettu generaattorin avulla. Jostain syystä tälläkin kertaa numero 10 voitti. Numerolla 10 vastasi Elina, joka voittaa Habitatin muistikirjan, joka muuten ennakkotiedoista poiketen onkin värikäs - ei musta. Nappasin tänään Stockalla käydessäni hauskan värikkään muistikirjan tavallisen mustan asemesta.

Paljon onnea Elinalle! Laittaisitko minulle yhteystietosi pikku-Okon meiliin!

PS: Kiitos kaikille osallistuneille! Oli hauska lukea mielipiteitänne. Analysoin mielipidetutkimuksen tulokset pian.

Pulkkailemassa ja muuta kivaa

Okko pääsi tänään ensimmäistä kertaa pulkan kyytiin. Olimme pihalla vain vähän aikaa kun pakkanen oli melko kipakka ja Okko viihtyi tuon ajan oikein mainiosti. Isin Polarn O. Pyretistä syksyllä ostama toppapukukin oli ensimmäistä kertaa päällä ja koko näyttää olevan oikein hyvä.

Pulkkailun ja päikkäreiden jälkeen lähdimme jouluostoksille Stockmannille. Päätimme jo etukäteen, ettemme käy muissa kaupoissa kun se vaaterumba on niin hankalaa liikkeistä ulos ja sisään mennessä. Ja eipä sillä, Stockalla on kyllä kaikkea mahdollista ihanaa, joten muualle ei tullut edes kaivattua ja ihan mahtavaa kun parkkiin pääsee suoraan kaupan alapuolelle, joten säästyimme kylmältä. Okko makoili tyytyväisenä vaunuissa kun äiti&isi löysivät kaikkea kivaa. Suurin osa niistäkin oli Okolle. Heh, olisihan se pitänyt arvata, että niinhän siinä käy.

Omatoiminen syömämies

perjantai 26. marraskuuta 2010

Kylässä

Kävimme tänään Okon kanssa kylässä. Saavuimme paikalle tapojemme vastaisesti tunnin myöhässä. Sitten oksennettiin olohuoneen valkoiselle matolle, jonka jälkeen metelöitiin ja nukahdettiin äidin syliin. Siis ihan normikeikka.

Tänään on muuten ollut tosi kylmä ulkona - tai ainakin tuntuu siltä kun on tuullutkin jonkin verran. Silmistä vain valui vesi kun työnsin vaunuja kylään mennessä, mutta vastaantuleva nuoriso taisi olla jotain lämminveristä laatua - heidän kun passasi viilettää takki auki, eikä kaulaliinasta tai käsineistä ollut tietoakaan.

PS: Myöhästyimme kylästä, sillä Okko nukkui niin makeasti päiväuniaan, enkä raaskinut herättää häntä. Sen jälkeen meillä oli vielä lounastauko, jota väritti äidin ja lapsen taistelu lusikasta. Heh. Ilmeisesti ruoka ei ollut kovin mieluista tai nälkä ei ollut kovin kova kun lusikan pureskeleminen oli hauskempaa. Okolla on kyllä jo melkoiset voimat käsissään - sitä lusikkaa sai yrittää ottaa pois ihan tosissaan.

torstai 25. marraskuuta 2010

Poikain iltapuhteita

Okkokin pääsi rattiin kun isin hartaasti odottama autopeli vihdoin saapui.

Tyylikästä halpismerkiltä

Näin pari päivää sitten kaupassa Euroshopperin uusia tuotegrafiikoita ja olin innostunut. Voihan se olla, että nuo eivät ole ihan uusia, mutta ehkä tuotteita oli jotenkin nostettu enemmän esille ja tyylikkään värityksensä kanssa ne oikein hyppäsivät silmille. En kyllä ottanut mitään, kun minulla ei ole niistä kokemusta, mutta ihailin pakkauksia. Varsinkin tuo toisessa blogissa kuvattu jäätelöpaketti on hieno.

Kuva valmistajan sivulta

Vilkkuuko silmissä?


Hyvät lukijat, nyt seuraa Okko-blogin ensimmäinen mielipidekysely. Suurena mustan ja valkoisen ystävänä haluaisin kysyä, laitatteko saman verran mustaa ja valkoista sisältävät vaatteet mustien vai valkoisten kanssa pesuun? Vai kenties värikkäiden vaatteiden kera?

Vastausaikaa on sunnuntaihin klo 18 saakka ja vastaajien kesken arvotaan mysteeristä mustaa.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Okko 7kk

Äiti on ammentanut maanantaisesta kuvaussessiosta jo aika moneen postaukseen.
Meidän pikkuinen täyttää tänään 7kk! Paljon onnea rakas, olet ihana!

PS: Jouluunhan on enää vain kuukausi aikaa!

Kivaa postiluukusta


Eilen oli hyvä postipäivä: luukusta tipahti vain kaikkea mukavaa. Mummin sukkatehdas oli toiminut ennätysajassa: Okko laittoi mummille sunnuntai-iltana viestiä uusien sukkien tarpeesta ja mummi oli neulonut ne maanantaina aamutuimaan. Meille ne ehtivät jo tiistaina! Huh, melkoinen supermummi!

Toinen postin tuoma ihanuus olivat nuo PaaPiin tehtaan tuotokset, joilla ilahdutan itseni lisäksi paria muuta henkilöä. Vaan raaskiikohan noita edes käyttää - sen verran sieviä ovat!

PS: Se postin lakkoilu toi ilmeisen hyvää meillepäin, sillä sen jälkeen päiväposti on alkanut tulemaan ihmisten aikoihin. Meillähän on ollut täällä aina tosi myöhäinen jakoaika johtuen ilmeisesti siitä, että ollaan reitin päässä. Nyt posti on tullut joka päivä jo ennen klo 14.

Pientä ja pehmeää


Meidän talon uusin asukas syntyi pari viikkoa sitten. Kävin laittamassa hänelle eilen ihan pikkiriikkisen lahjan postiluukusta.

Pakkaus on tehty keittiöstä löytyvästä perhospaperista ja kuviot on tehty kuvioleikkurilla. Pakkaus on sidottu olkinarulla. Tuo perhospaperi olisi aika hauskaa joululahjapaperinakin, mutta siitä näkyy läpi, joten se ei ehkä sovellu ainakaan lasten lahjoille.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Valoontuijottelija

Ollaan sosiaalisia


Meidän sosiaalisuusaste nousi Okon myötä uuteen ulottuvuuteen, vaikka oltiin sosiaalisia jo sitä ennenkin. Pikkuisen myötä olemme tutustuneet uusiin ihmisiin ja saaneet mukavia uusia kavereita. Tälläkin viikolla on taas luvassa monta kivaa tapaamista.

PS: Äiti ajatteli keskittyä hieman kodin laittamiseen. Jos jättäisi tämän blogin välillä pienemmälle huomiolle - tänne kun on niin helppo livahtaa kun Okko ottaa päikkäreitä.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Ei enää vauva



Saatko äiti lusikan mun suuhun?!

Mulla on hei kivat varpaat!
*Närkästynyttä virkayskää* Missä mun ruoka viipyy?
Tuolla se näkyy olevan. Äiti!
*Köh, köh*
Tässähän jo väsyy odottelemaan.
Äiti, aina sä olet niiin hidas!

Raju rakastaja

Okosta on tullut melkoisen voimakas nassikka. Varsikin sormissa tuntuu olevan voimaa kuin pienessä kylässä ja sormilla saatetaan tarrata melkoisen yllättäenkin. Okko sivelee usein pulloa annettaessa syöttäjänsä kättä - pieni pehmeä käsi omaa kättä vasten on mukava, mutta soseita syödessä käytetään sitten jo silkkaa voimaa. Kun ukkeli alkaa olemaan jo täynnä (tai jo sitäkin ennen jos ruokaa annetaan syöttötuolissa), alkaa käsi viuhumaan ja ruoka saa helposti kyytiä, jos syöttäjä ei ole tarkkana.

Rajun rakastajan elkeet Okolla on halittaessa tai muuten vain lähekkäin ollessa: Okko tarraa pienillä sormillaan kaulasta tai kasvoista ja yrittää maistaa. Ihme, ettei mustelmia ole vielä syntynyt, mutta naarmuja on jo päässyt tulemaan. Mutta ei se haittaa - siinähän lapsi oppii.

Kuin kaksi marjaa, III

Vauvan toimintakeskus. Kuva otettu aikoja sitten kännykällä.
Mahtipontinen lavarakennelma. Myös tämä on kuvattu kännykällä.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Hieman repaleinen

Joku oli ehtinyt äidin lehden pariin ennen äitiä.

Hauska lapsi

Okko on alkanut pitämään uudenlaista ääntä. Nyt pörinän ja juttelun rinnalle on tullut ponnekas ä-tä-tä-tä -ääntely. Se kaakatus kuulostaa hauskalle kun toinen ääntelee niin innokkaasti.

Okko on myös alkanut tiputtelemaan tavaroita. Tätä on jatkunut ehkä parisen viikkoa enenevässä määrin ja nyt lelut eivät pysyy pöydällä enää ollenkaan. Ehkä hetkeksi voi pysähtyä narskuttamaan kirahvin jalkaa, jos hampaita oikein kutittaa, mutta muuten on keskityttävä tavaroiden tiputteluun. Ja äiti sitten nostelee. Parempi nostella, sillä jos pöydässä ei ole liinaa, alkaa Okko seuraavaksi syömään pöydän reunaa. Mistä muistuikin mieleeni, että täytyy laittaa muoviliina takaisin - otin sen välillä pois kun kävi vieraita.

PS: Näin neljänsadan tekstin jälkeen päätin alkaa lisäämään tunnisteita kirjoituksiini. Käyn nyt korjaamassa ne vanhoihinkin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Heh. Vaikka aikamoinen homma ne on nyt näin jälkikäteen laittaa. Saattaa siis mennä tovi.

torstai 18. marraskuuta 2010

Tauluja Okolle




Askartelin pari taulua kotoa jo valmiiksi löytyneisiin Ribba-kehyksiin. Laitan taulut Okon huoneeseen. Meiltä löytyy vielä yksi tuollainen kehys, jonka nostalgisen sisällön äitini tuo tullessaan tänne kyläilemään kuun vaihteessa.

Keltainen taulu on saanut leimasimesta ja tuo pilkullinen on tehty lahjapaperista ja vanhanajan kahvikortista, joka myöskin on äitini kokoelmista. Noita kahvikortteja löytyy muutama muukin - saas nähdä, mitä niistä keksin.

PS: Voi ärsytys noita pimeän aikaan otettujen kuvien värejä! Sain muka korjattua tuon oudon sävyn, mutta vielä mitä.

Arkistoiden kätköistä

Okko 1kk -päivänä

Torstai

Maa oli valkoinen kun heräsimme tänään. Ulkoa kuuluu aura-auton ääni. Ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Olen jotenkin outo, mutta tykkään sen äänestä - ainakin, jos se on kaukainen. Lapsena ja vähän isompanakin koin aina kauhuntunteita aura-autoja kohtaan, jos sellainen sattui samaan aikaan kotitielle. Tiellä, jonka varrella lapsuudenkotini sijaitsee, ei nimittäin ole jalkakäytäviä ja tila kävi melko ahtaaksi kun aura-auto osui sinne samanaikaisesti.

Lähdemme pian Okon ja äiti-vauva -kavereiden kanssa testaamaan vaunujen lumiominaisuuksia. Meidän vaunuissahan on kääntyvät etupyörät, mutta ne saa onneksi lukittua, jolloin sohjossa kulkemisenkin pitäisi onnistua. Melko märältähän tuolla näyttää - tuskin saamme nauttia tästä valkoisesta maisemasta kauaakaan.

Se on jo torstai ja se tarkoittaa vain yhtä asiaa: viikonloppu on taas pian täällä!

Edit klo 13.14: Huh kun oli lenkki. Teitä ei ole aurattu kovinkaan laajasti ja sohjoa on joka paikka täynnä. Mutta niin vaan oltiin tunti ulkona - onneksi seura oli hyvää, sillä muuten ei olisi ehkä oltu noin pitkään. Okolla oli vaunuissa lokoisat oltavat, mutta äiti kastui. Niin ja kotipihassa ei meinattu päästä mäkeä ylös - vaunut piti lopulta vetää. Mutta nyt on tietysti tosi hyvä mieli kun on käyty reippailemassa.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Iltajumppa




Helppo suklaatorttu


Tämä suklaatorttu on helpoin leivonnainen ikinä, eikä siihen tarvita kovin kummoisia aineksiakaan. Kaiken lisäksi sitä voi muunnella lisäämällä taikinan joukkoon vaikka suklaapaloja tai pähkinöitä.

Helppo suklaatorttu
2 dl sokeria
1 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
4 rkl tummaa kaakaojauhoa
100g (=1 dl) pullomargariinia
2 munaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita pullomargariini ja munat keskenään ja yhdistä kaikki aineet taikinaksi. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista noin 15-20 minuuttia 200 asteessa. Kakku on valmiina hieman mutaisan näköinen.

Itse olen käyttänyt tuon tekemiseen pitkulaista Teema-vatia, mutta siinä astiassa kakusta tulee melko ohut ja se kypsenee nopeasti, jolloin vaarana on se, että kakku kuivahtaa.

Halusin ostaa vokaalin, kirjaimellisesti


Olen jo monen vuoden ajan haaveillut omasta valokirjaimesta ja toteutin haaveeni tässä äskettäin. En ole esitellyt sitä täällä, sillä minua on nolottanut koko juttu; nehän ovat sopivasti olleet esillä monessakin blogissa ja vaikka haaveeni on toden totta ollut jo monta vuotta kytemässä, tuli minulle tyhmä olo. Varsinkin kun mieheni naispuolinen työkaveri oli haukkunut ostostani kun mieheni oli innoisaan näyttänyt kuvaa puhelimesta, kun sen lähetin heti ostoksen kanssa kotiin tultuani. Tuo työkaveri oli tiennyt kertoa, että olen lukenut naistenlehtiä ja että kyllästyn siihen hetkessä. Että sellaista.

No mutta sitten tulin siihen tulokseen, että tämähän on minun kotini ja minä saan olla innoissani asiasta kuin asiasta. Tykkään tuosta hirmuisesti ja sen hankintakeikka oli aika hauska. Olen nimittäin jo monen vuoden ajan katsonut yhdellä pihalla lojuvia vanhoja valomainoksia ja miettinyt, uskaltaisiko niitä kysyä. Rohkaistuin tässä äskettäin (vasta) ja laitoin firmaan meiliä. He olivat erittäin yhteistyökykyisiä ja esittelivät minulle kirjaimia, joissa oli jo ledit sisällä! Ihanaa. Kävimme Okon kanssa hakemassa kirjaimen - kannoin sen kainalossa vaunuja työnnellen. Olin niin iloinen, että vein firmaan vielä suklaata kaupan päälle; firma nimittäin on keskittynyt tekemään ihan oikeita valomainoksia, joten heillä ei olisi ollut mikään pakko palvella tällaista pienasiakasta.

PS: En ole vielä ihan varma jääkö tuo senkin päälle. Se kyllä sopii siihen hyvin, mutta pitää ainakin vähän vähentää tuota tavaramäärää. Tuo pimennossa oleva kukka on muuten osa isänpäivälahjaa; ehta rahapuu.

Minne kaikki mun lelut meni?

Mitään en ole heitellyt, mutta jonnekin ne kaikki kuusi lelua hävisivät.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Kröhöm, filosofista pohdiskelua

Pikku-Okko ei ole mikään filosofinen ja syvällinen blogi, mutta yhtä juttua olen tässä mietiskellyt, kun olemme Okon kanssa nauttineet kotielämästä. Siis sitä, miksi melko yleisesti tunnutaan ajattelevan "sitten kun", vaikka elämästä pitäisi nauttia juuri nyt. Että miksi aina odotetaan jotain suurempaa ja parempaa, pitää tavoitella jotain lisää ja enemmän, kun nykyinen tila ei riitä. Yleisesti ottaen pitäisi olla tyytyväisempi nykyiseen ja nauttia hetkestä. Elämä menee ohi kun vain keskittyy odottamaan sitä "sitten kun" -tilannetta. Jokaisessa asiassa on varmasti parantamisen varaa, mutta pelkkään negatiiviseen ei kannata keskittyä.

Että sellaista tällä kertaa. Keittiöfilosofi kuittaa.

Okko kirjoittaa pukille


Hyvä pukki, olen ollut tosi kilttinä. Jouluksi toivoisin jotain kivaa ja kestävää Briolta. Tuo hakka tai palikkalaatikko näissä tyylikkäissä väreissä voisi olla kiva.

En halua montaa lelua, sillä en tarvitse kotia täyteen tavaraa. Mutta yksi laadukas lelu olisi kiva. Jos nuo ovat loppuneet pajaltasi, tykkään myös Brion pinottavista leluista tai puupalikkaseteistä. Vaikka eipä niillä lahjoilla niin väliä; olen viikonloppuna ollut ihan innoissani kun äiti laittoi popcornin siemeniä muoviseen, kierrekantiseen hillopurkkiin. Sitä on ollut hauska ihmetellä; se kun rumisee jännästi heiluttaessa.

Kuvat: Brio

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Kaamea kaaos


Äidillä on hieman ristiriitainen tunnelma tuosta yhdestä Okon huoneen seinästä. Se on niin kirkkaanpunainen, etten tohtinut edes laittaa värejä kuvaan. Olin pari viikkoa sitä mieltä, että se saakin jäädä punaiseksi - että huoneen värit olisivatkin punainen, valkoinen, musta ja keltainen. Mutta nyt se väri taas hyppii silmille. Mainittakoon, että punainen seinä on monta vuotta vanha ja se on pitänyt maalata Okkoa varten uuteen uskoon, mutta värin päättäminen on ollut vaikeaa, eikä sitä nyt toisaalta olla niin aktiivisesti mietittykään. Entäs jos sen maalaisikin takaisin tavallisen valkoiseksi vai olisiko joku muu väri parempi? Toisaalta, kun muu huone on valkoinen, raikastuu tuo punainenkin. Mutta, mutta...

Okon huone ei siis edelleenkään ole valmis. Sängyn laidassa on kiinni tuon isin yllärinä ostaman soivan mobilen runko, mutta itse mobile piti ottaa pois kun Okko alkoi runnomaan sitä niin voimalla; siinä sai Mamas&Papas -nallet kyytiä ja nyt itse asiassa koko mobile pitäisi vain irroittaa sängystä. Laitoin sitten mobilen varren varaan nuo Okon Barbababa-valot ja jotta asetelma olisi mahdollisimman mauton, lisäsin vielä sydänvalot. Huoh. Myönnän, onhan tuo melkoinen sekametelisoppa. Huoneen kehitys siis jatkuu.

PS: Nuo hyllyt olivat tosi hyvä ostos! Suosittelen. Niin ja tuo sänky on myös ollut hirveän hyvä.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Ekat hampaat!

Piti vain tulla ilmoittamaan, että meidän pikkuisen kaksi ekaa hammasta on nyt työntynyt ikenien läpi! Hurraa Okko! Eikä hampaiden puskeminen ole edes näkynyt pikkuisen käytöksessä. Saas nähdä, kuinka nopsaan hampaat nousevat kokonaan esiin. Heinäkuun alusta saakka niitä ollaan odotettu, sillä jo silloin alkoi näyttämään, että ikeniä kutittaa kovasti.

PS: Meillä oli tänään pieni vedenkestävä kamera mukana vauvauinnissa (isi oli sitten mennyt ja ostanut sellaisen digimessuilta). Aika hauskaa materiaalia saatiin ja pelkästään omasta perheestä, tietenkin.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Myllätään vähän

Mikäs tässä on myllätessä, valmiissa maailmassa!
Päikkäreille olisi tarvetta.
Jokohan sen pulkan voisi ostaa? Tahtoisin pulkkamäkeen!
Nyt harjoitellaan isänpäivän esitystä varten.
Aion esittää isille ryömintänäytöksen.
Hihii, isi ei tiedä, että sen lahja on sängyn alla piilossa.

Hyvää viikonloppua!


Hyvää viikonloppua kaikille! Se olisi sitten sunnuntaina ensimmäinen isänpäivä Okon perheessä! Mitähän isi tykkää lahjastaan...

PS: Isi otti kuvan eilen kun Okko ja äiti kikattivat yhdessä. Usein pelkkä Okolle esitetty tekoyskä saa aikaan kunnon naurunremakan.

torstai 11. marraskuuta 2010

Ruokajuttuja

Mitähän kylänraitilla tapahtuu?
Tuonne patterin väliin jos jotain tiputtaisin, äiti ei ainakaan saisi sitä pois.
Heilun kuin heinämies.
Okon ruokailua on ilo katsella. Minusta on ihanaa, kun Okko nautti ruoasta ja syö hyvällä ruokahalulla. Noh, onhan niitä ongelmatilanteitakin ollut, kuten eilen sen puuron kanssa, mutta yleisesti ottaen ruokailut sujuvat hienosti.

Tämänpäiväisen lounaan kanssa meni vähän niin, että ukkeli alkoi kylläisenä huojumaan tuolillaan. Syöttötuolissa syöttämisessä on aina se puoli, että sieltä näkee paljon mielenkiintoista ja jos nälkä ei ole suurensuuri, heilutaan tuolissa puolelta toiselle ja suuta saatetaan avata vaikka leuka rintaa vasten.