perjantai 30. heinäkuuta 2010

Taas aarteita


Nämäkin Hackmanin pannut ovat perua jo edesmenneiden isovanhempieni kotoa. Äiti antoi tuon taaempana olevan minulle teepannuksi opiskeluasuntooni ja tuon edessä olevan sain myöhemmin. Käyttötarkoitukseltaan nuo ovat kai enemmän tarjoilupannuja, mutta hyvin ne toimivat keittotarkoituksessakin. Tuo etummainen tuo minulle jotenkin mieleen Nurmesniemen Pehtoorin.

Tyylikästä suklaata


Kaikkea sitä löytyykin kaappien kätköistä. Otin kuvan tyylikkäästä italialaisesta suklaapakkauksesta ennen kuin heitän sen pois. Sisältö oli syöty jo aikoja sitten, naturalmente.

Hihii

Tyylikästä karkkia



Näitä kelpaa mussuttaa, jo pelkästään pakkauksenkin takia. Hieman olen kyllä yrittänyt vältellä tuota karkin syöntiä, joten kovin usein noita ei meillä nähdä.

Noissa Fazerin karkkirasioissa on muuten todella innovatiivinen, kivasti napsahtava, lukko, joka pitää rasian kiinni laukussakin.

torstai 29. heinäkuuta 2010

Hellettä vaan pukkaa


Pikku-Okon ja perheen viikko on sujunut samaan malliin kuin edellinenkin - ei siis mitään uutta länsirintamalla. Kuumimpaan aikaan ei olla edes uskallettu pihalle, mutta iltaisin ollaan sitten nautittu senkin edestä. Eilen illalla oli ihana lempeä sää; aurinko ei porottanut ja mukava tuulenvire kävi koko ajan. Ilmankos viihdyttiinkin pihalla pitkään ja Okkokin otti oikein makeat unet.

Pihalla hengaillessa sattui hassu juttu: vilkutin pihaan tulevalle naapurille, kun samaan aikaan pyöräilijä meni ohi. Pyöräilijä vilkutti minulle. Ihmettelin, mikä ihmeen kilpapyöräilijä minulle vilkuttelee, kun en ensimmäistäkään sellaista tunne. Katsoin tyyppiä vähän tarkemmin ja huomasin, että sehän olikin pomoni. Pomo kaartoi pihaan ja pääsin sitten esittelemään Okkoa ja miestäni. Aika hauska yhteensattuma; minulla oli käsi pystyssä oikeaan aikaan ja hän katsoi samalla hetkellä oikeaan suuntaan, sillä hän ei tiennyt minun asuvan tässä kohden.

Vaihdoimme pomoni kanssa muutaman sanan työasioita - olen tosin ollut sähköpostiyhteydessäkin hänen kanssaan äitiyslomani aikana. Sanoin tulevani käymään toimistolla lomien jälkeen - sitten voin käyttää Okkoa muiden ihmeteltävänä ja samalla voin kertoa alustavaa suunnitelmaa töihin palaamisen suhteen. Se ei onneksi ole ihan vielä edessä, mutta täytyy olla realisti ja miettiä sitäkin jo hieman.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Sohvaelämää

Täällä äidin rinnan takana on hyvä piileskellä
No hitsi, nyt mun puhelin tippu!
Misä se on?!
Äiti, auta etsimään!
No höh! Se on pehmusteen välissä!

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Lisää aarteita


Kuten aiemmin sanoin, kaivelen aina äidin varastoja aarteiden toivossa. Nämäkin teräsastiat olen tuonut lapsuuden kodistani. Ne ovat kuuluneet aikoinaan äitini vanhemmille ja ovat ukkini valmistamat. Kyseessä on ns. viraapelityöt (eli työn ohessa tehdyt omat tuunailut), joita kaikki hackmanilaiset harrastivat enemmän tai vähemmän. Nämä astiat eivät siis ole mitään virallista Hackmanin tuotantoa, vaan ovat ukin luovuuden tulosta; yhdistelmä erinäisiä teräsosia. Isompi on aikoinaan toiminut hedelmäastiana ja pienemmässä on pidetty sokeria.

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Tuunausta


Tuunasimme isin kanssa lelukorin Okolle. Kori on Ikean pyykkikori, joka oli pyörinyt varastossa jo monta vuotta. Se oli alunperin luonnonvalkoinen käsittelemättömillä puuosilla.

Puuosat saivat maalin pintaansa ja kangas värjättiin pesukoneessa. Väristä tuli todella hyvä - olisiko johtunut siitä, että väriä oli tarpeeksi kankaan painoon nähden.

Synttärit


Pikkuisemme täytti tänään jo kolme kuukautta! Paljon onnea rakas!

Juhlapäivän kunniaksi menimme Okon kummitädin luokse nauttimaan kaalilaatikkoa ja mansikkakakkua - Okko tosin sai edelleen tyytyä maitoon. Isi otti Okosta viralliset juhlapäivän potretit.

Illalla meillä oli varsinainen juhlakulkue täällä kotona kun Okko alkoi itkemään väsymystään. Ensin yritettiin syöttöpuuhia, jonka jälkeen Okkoa tyynnytteli isi ja sitten äiti. Isi toi soittorasiapupun viereen kun äiti keinutteli Okkoa ja lopulta uni vei pikkumiehen. Kävelimme sitten juhlavana kulkueena makkariin; Okko, äiti, isi ja soittorasiakani.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Merkkejä


Postin valikoimista löytyy tälläkin hetkellä mahtavia merkkejä. Itse hamstraan aina merkkien parhaimmistoa, kun niitä näen; hauskimmat merkit nimittäin myydään helposti loppuun. Tämänhetkinen suosikki ovat nämä vihannesmerkit, joita voi koristella mukana tulevilla tarroilla. Postimerkit ovat ihan loistavaa käyttötaidetta ja mikä parasta, hieno grafiikka ei maksa yhtään ylimääräistä.

Kun kotoa löytyy merkkejä valmiiksi, tulee kummilapsillekin läheteltyä postia säännöllisesti.

Päikkärit


Aarteita


Lapsuuden kodissa käydessä tulee aina tehtyä pientä aarreinventaariota. Äidillä nimittäin on nurkat täynnä kaikenlaista, mitä hän ei tarvitse ja vaikka itselläkin on kaikenlaista ihan piisaksi asti, tulee sieltä aina otettua (luvan kanssa) jotain pientä. Viimeksi käydessä mukaan tarttui muun muassa tämä Karhulan 2l purkki. Mahtavaa tuossa on se, ettei siinä ole kierteitä ja siinä on näkyvissä tuo Karhulan logo ja vielä litramääräkin.

Hyvää


Kahvi, tuo jumalten nektari. Myönnän, olen hieman koukussa siihen. Jo nuo pavut tuoksuvat vastustamattomilta. En kuitenkaan syö niitä, kuten eräs pieni sukulaistyttö oli salaa tehnyt.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Metsäretkellä


Okko pääsi tänään ensimmäiselle metsäretkelle, kun isi&äiti halusivat tutkailla mustikkatilannetta. Ajoimme autolla lähemmäksi apajia ja laitoimme Okon vaunuihin. Okko nukkui vaunuissaan metsätiellä kun keräsimme mustikoita ja vadelmia. Molempia kyllä löytyi, mutta mustikat olivat ehkä hieman kuivuudesta kärsineitä.

Palaamme lähipäivinä uudelleen jo vuosia sitten hyviksi havaituille apajillemme; tänään retki jäi vähän lyhyeksi kun pienin osallistuja alkoi hermostumaan vaunuissaan.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Fiksu lapsi

Pieniä vahinkoja sattuu harva se päivä: Okko laitetaan hoitoalustalle ja annetaan vähän ilmakylpyä ja jossain vaiheessa saattaa käydä niin, että pisu lirahtaa kaaressa kylppärin lattialle tai vieressä olevaa kaappia kohti. Eikä se nyt haittaa - pyykkikone on keksitty ja lirahdukset saa pyyhittyä helposti. Vaan nytpä tässä toiminnassa on jo tajuttu olevan logiikkaa - Okko nimittäin varoittaa joka kerta ennen kuin näin pääsee tapahtumaan. Kun vain äiti&isi tajuaisivat varoituksen! Okko alkaa kitisemään aina ennen kuin pisu tulee, joten ehtisimme reagoida, jos koskaan muistaisimme. Olen jo päättänyt, että seuraavalla kerralla otan kopin vaipalla, enkä ala vaan tyhmänä tyynnyttelemään.

Luin joskus aiemmin ihmisistä, jotka eivät käytä pikkuvauvoillakaan vaippoja, vaan luottavat siihen, että lapsi kommunikoi kun on hätä. Tuo tuntuu nyt ihan järkeenkäyvältä kun on nyt itsekin tajunnut asian, mutta mietin vain sitä, miten vanhemmat voivat ihan joka hetki olla lukemassa lapsensa eleitä ja ääntelyä. Ja miten homma toimii yöllä, autossa, vaunuissa jne. Tai kun lapsi viedään hoitoon. Ehkäpä he käyttävät niissä tapauksissa vaippoja.

Niin ja kun aiemmin sanoin, että raskauden aikana tuntuu jotenkin luonnolliselta puhua eritteistä, pätee sama pikkulapsiin.

Mainio tuote

Pikkuisen kanssa kahdestaan kotona ollessa tekee joskus tiukkaa ehtiä kokkaamaan. Eipä sillä, en ole muutenkaan mikään himokokkaaja ja kun mies tykkää kokata aina meidän ruoat, teen tällä hetkellä ruokaa lähinnä vain itselleni päivisin.

Yksi loistotuote helppoon kokkaamiseen on Torino täysjyväohra, jonka saa valmistumaan ihan itsestään, ilman mitään hellan ääressä seisomisia. Vaikka tuossa paketissa lukee keittoajan olevan 8 minuuttia, teen itse aina niin, että kiehautan veden ja lisään ohran, jonka jälkeen laitan kannen päälle ja kattila saa jäädä hellalle. Ohra turpoaa siellä omia aikojaan juuri sopivaksi. Tuo ohra muuten on todellinen ympäristö- ja terveystuote, joten syön sitä vieläkin suuremmalla halulla, puhumattakaan mausta, joka on todella hyvä. Olen syönyt tuota ohraa nyt muun muassa tonnikalasalaatin osana.


Kikin tonnikalasalaatti
Ohraa
Tonnikalaa
Pakastemaissia
Keitetty kananmuna
Raejuustoa
Salaattipeti saatavilla olevista kasviksista

Vinkki: Laita maissi jäisenä valmiin ohran sekaan ja kansi päälle hetkeksi. Siten maissi ei pehmene liikaa, vaan maistuu liki tuoreelta.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Sunnuntai



Aina ne isi ja äiti on räpsimässä kuvia. Rajansa se on kuvattavana olemisellakin - välillä täytyy jo vähän estellä.

Ikääntyvä


Täytän pian vuosia ja minun täytyy toden teolla alkaa kutsumaan itseäni kolmekymppiseksi. Tai no olenhan sanonut niin jo aiemminkin, mutta kun siirtyy pois tasan kolmestakymmenestä, on sen jälkeen kolkyt ja risat, sellainen epämääräinen iältään.

Kokeilin tuossa keväällä Cliniquen voidetta, jonka pitäisi jotenkin pitää iho nuorekkaana, tai jotain. Voide tuntui niin hyvältä iholla ja siinä on vielä suojakerroinkin, että päätin ostaa sitä ihan oikean purnukan. Näin sitä siirrytään kohti aikuisten naisten tuotteita. Heh. Silmänympärysvoidetta ostin ensimmäisen kerran jo yli kolme vuotta sitten, mutta sitä en ole aina muistanut käyttää. Tosin yövalvomisten tultua mukaan elämään aloin käyttämään sitäkin ahkerammin - vaikka ei tätä kotirouvan (tämänhetkistä) kulahtanutta olemusta pelkällä rasvalla pelasteta. Hyvä alku kuitenkin.

Loistava elokuva


Tänään tulee telkkarista Broken Flowers, joka on yksi suosikkielokuvistani.

Telkku.com: Mestarikoomikko Bill Murray tekee yhden uransa kiitetyimmistä rooleistä katkeransuloisen ja hulvattoman hauskan draamakomedian pääosassa ikääntyvänä naistenmiehenä Donina, joka saa kuulla olevansa 19-vuotiaan pojan isä. Vastahakoinen Don matkustaa tapaamaan entisiä tyttöystäviään (mm. Sharon Stone, Jessica Lange, Tilda Swinton) löytääkseen poikansa ja tämän äidin. Pääosissa: Bill Murray, Sharon Stone, Jessica Lange, Tilda Swinton, Julie Delpy, Chloe Sevigny, Jeffrey Wright. Ohjaus: Jim Jarmusch.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Sormus


Kihla- ja vihkisormukseni on kaunein, mitä olen nähnyt ja kannan sitä ilolla ja ylpeydellä. Alalaatikossa oleva käsikoru on hääkoruni. Käsikoru täyttää pian vuoden.

Molemmat korut on tehty käsityönä Aito Helsingissä. Sormus on Petri Pulliaisen käsialaa. Käsikorun on suunnitellut Petri Pulliainen ja valmistanut Päivi Sohkanen.

Rekisteröity vauva


Okko hengaili illalla tapansa mukaan sylissä, kun katseeni kiinnittyi hänen niskaansa. Niskassa näytti olevan rekisteröidyn tavaramerkin tunnus. Hmmm, mielenkiintoista. Kun tätä outoutta alettiin kuvaamaan, kävi pieni työtapaturma: Okolle tuli ilmeisen kova imemisen tarve ja hän alkoi imemään äidin kättä. Siinä hetken Okkoa pideltyäni totesin, että tarve taitaa olla aika kova ja että täytyy nopsaan alkaa imettämään. Ihan hyvä niin, sillä pikkumies ehti imemään käteen fritsun. Eipä sillä, onpa sama sattunut kerran rinnallekin.

Kylvyn jälkeen puin Okolle yöpukua ja merkin alkuperä selvisi: Tutan yöpuvusta oli lähtenyt niskassa ollut kumipainatus melkein kokonaan pois ja merkki oli varmaan tarttunut edellisenä yönä.

Okko Ali





Okko on löytänyt nyrkkinsä ihan todenteolla. Isi otti tänään nämä kuvat Okosta chillailemassa ja ihmettelemässä omia nyrkkejään. Okko on välillä varsinainen nyrkkeilijä, kunnon Okko Ali tai joku Tyson, kun isi&äiti menevät sängyssä liian lähelle. Varsinkin heräämisvenyttelyissä tulee monoa ja nyrkkiä otsaan, mutta saattaapa sitä tulla kesken unienkin.

Nyrkkien löytämistä on edeltänyt jo monen viikon jakso, kun Okko on yrittänyt pontevasti kääntyä vatsalleen. Kyljelleen kääntyminen on jo tosi vanha juttu ja nyt yritetäänkin kovasti päästä siitä  seuraavat 90°.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Nurkassa hurisee


Nurkasta kuuluu hurinaa ja koti viilenee. Vihdoinkin! Isi kävi tänään hakemassa ennaltatilatun ilmanvaihtokoneen. Rumahan se on kuin mikä ja kalliskin, mutta ei auta - pakko se oli saada, sillä olimme koko perhe ihan nääntyneitä tässä kuumuudessa. Oli muuten kuulema ollut melkoinen vilske Gigantissa juuri noiden ilmanvaihtokoneiden ja tuulettimien ympärillä.

Okko ja äiti ovat kunnostautuneet tänään nukkumisessa. Aamulla vedeltiin kunnon unet parin yö- ja aamuherätyksen jälkeen ja iltapäivällä uudelleen, vähän vahingossa tosin. Itsellä ei ollut tarkoitus ottaa mitään päikkäreitä kun yöunet olivat niin hyvät, mutta nukahdin imettäessäni vähän kuin vahingossa Okon viereen. Okko oli melko lähellä sängyn reunaa ja menin itse vielä siihen Okon ja reunan väliin, joten makoilin sitten melkein kolme (!) tuntia Okon vieressä, kankku sängyn ulkopuolella. Heh. Taisi tosiaan väsyttää kun asentokaan ei haitannut.

Okosta on muuten kehkeytymässä kunnon tanssivauva. Musamaku näyttäisi olevan vielä aika laaja, mutta kunnon jytäpopin mukana hän heilutteli tänään päätänsäkin kun isi tanssitti. Hih. Ja kuulema vielä ihan rytmissä.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Järsintää




Okko on alkanut järsimään nyrkkiään ihan antaumuksella. Puruleluakin on nyt maisteltu hieman - ettei nyrkki ihan kuluisi puhki.

Päivän Okkoliini


Okko ja perhe ovat linnottautuneet sisälle, sillä tuonne ulos ei pikkuista tohdi viedä sulamaan näin keskellä päivää. Ohjelmassa on ollut tänään yleistä hengailua. Okkokaan ei ole oikein jaksanut jumppailla tai leikkiä ihan niin paljon kuin yleensä, vaikka sylissä saikin pienen hepulikohtauksen kesken ruokailun. Ruoka maistuu Okolle hieman tavallista nihkeämmin, josta äiti on tietysti jo huolissaan; ettei vaan Okko saisi liian vähän nestettä ja siksipä sitä yritetään tuputtaa useammin. Onneksi huomenna saadaan ilmastointilaite, jonka pitäisi tuoda helpotusta olemiseen.

Perhepäiväsuihkut ovat olleet mukava ohjelmanumero näin kuumalla ilmalla, mutta niihin liittyy pieni ongelma: Okko suuttuu ihan kamalasti kun hänet tuo pois suihkusta. Taitaa siis olla melkoinen vesipeto tuo meidän Okkoliini.

PS: Okko on alkanut juttelemaan kovasti. Juttelu on sellaista hassua arrrrggrrrr-ääntelyä, jota on niin mukava kuunnella.

PPS: Huomatkaa kuvassa lapsiperheen kaaos; erilaista kuosia ja tavaraa on hujan hajan. Sohvallakin on ruma pyyhe kun en halua imettäessä nojailla sohvaan puoliksi paljaalla hikisellä selälläni.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Nettishoppailut






Loputkin nettishoppailuni saapuivat tänään kun Mujin paketti tuli ovelle. Tilasin lisäksi Englannista muualtakin hieman pientä ja kivaa ja tuli sellainen fiilis kuin olisi lomamatkalla hieman shoppaillut. Heh. Varsinkin kun Mujin paketin sisällä oli vielä kassakuittikin mukana ja itselle tilattu merinovillatakki oli pakattu laatikkoon vähän miten sattuu noiden saippuoiden ja korurasian kanssa.

Mujilla muuten on sen verran kalliit postimaksut, että sieltä tilatessa kannattaa kerätä kerralla vähän isompi tilaus. Minua hieman hämäsi tilatessa kerrottu arvio postimaksusta, joka olikin lopulta moninkertainen. Tilasin kuitenkin kun into tilaamiseen voitti postimaksun kalleudesta ärsyyntymisen.

Home sweet (sweat) home

No huh! Sanoin aiemmin, ettei kesäisistä keleistä pidä valittaa, mutta otan hieman sanojani takaisin. Saavuimme eilen reissultamme kotiin, toisin sanoen 24h saunaan ja olemme hikoilleet siitä saakka. Sisällä on tälläkin hetkellä 31°C ja yöllä lämpötila laski peräti parilla asteella.

Eihän siinä mitään, jos aikuiset hikoilevat, mutta Okkokin kärsii kuumasta ja oli eilisen illan todella kärttyinen. Okko pääsikin illan aikana muun muassa perhesuihkuun ja hyvinhän pikkuinen osasi suihkussa olla. Samalla harjoittelimme suihkussa oloa mahdollista vauvauintia varten - uimahallissa kun ei oikein muutenkaan voi peseytyä.

Isi lähti tänään kartoittamaan ilmastointilaitteiden saatavuutta. Tulos oli pyöreä nolla, mutta sai kuitenkin tilattua sellaisen meille keskiviikoksi. Jee! Mainittakoon vielä, että kotimme on hyvin lämmin läpi kesän, vaikka säät vähän viilentyisivätkin, joten laitteelle on käyttöä. Tällä hetkellä meille tuo helpotusta tuollainen Bionairen tuuletin, jonka hankimme jo monta vuotta sitten edelliseen kotiimme, joka ei lämpötiloissa jäänyt yhtään kakkoseksi tälle kodille.

Tänään on onneksi jo helpottanut Okonkin kanssa ja Okko on alkanut ottaa helteen vastaan ihan lunkisti. Ulos emme ole menneet näin keskellä päivää, sillä Okko sulaisi vaunuihin, mutta sitäkin voi harkita sitten illemmalla.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Autoileva vauva



Tänään päättynyt kesälomareissu oli ensimmäinen kunnon automatka Okon kanssa. Aiemmin olimme ajelleet vain lähialueilla ja koska ne reissut olivat menneet hyvin, olimme luottavaisia, että Okko viihtyisi autossa myös pitemmällä matkalla. Okko lunasti odotukset; meillähän on hyvin autoileva vauva!

Reissun ensimmäinen taipale, kohti isin puolen mummolaa, oli noin 500km ja lähdimme matkaan heti aamusta. Okko nukkui autossa niin hyvin, että jouduimme herättelemään häntä ruoka- ja venyttelytauolle reissun puolivälin paikkeilla. Loppumatka meni sitten samoissa tunnelmissa, joten matkahan sujui loistavasti.

Tänään ajoimme 100km lyhyemmän pätkän kun saavuimme kotiin toisesta mummolasta. Matka sujui hyvin tälläkin kertaa, mutta Okko heräili useampaan otteeseen ja häntä piti syötellä monta kertaa kesken matkan. Olisiko sitten kuumempi ilma tehnyt sen, vaikka ilmastoidussa autossa ei ulkoilman kuumuudesta ollutkaan tietoa. Tuo kuppimallinen turvakaukalo tosin tekee sen, että Okolla on aina vähän hikinen selkä, oli sää mikä tahansa.

Nostalgiaa



Kävimme lomapäivän ratoksi katsomassa isin vanhaa opinahjoa. Täällä isi aloitti koulutaipaleensa kultaisella 80-luvulla. Koulutoiminta tosin oli muuttanut rakennuksesta pois ja sitä kunnostettiin uuteen käyttöön. Viehättävä vanha rakennus - toivottavasti eivät pilaa sitä vääränlaisella kunnostuksella.