perjantai 10. joulukuuta 2010

Aarre lapsuudesta


Äitini toi käydessään lelun lapsuudestani. Vähän se on kärsinyt; tuota harjaa ja häntää on pureksittu. Kaiken lisäksi veljeni, joka on minua vanhempi, taiteili nuo pinnat maalitussilla kun olin pieni ja ne hieman rumentavat heppaa. Kokeilin kynsilakanpoistoainetta, mutta eivät ne oikein liuenneet.

13 kommenttia:

  1. Ihana! Mä oon ehkå noin sata kertaa yrittänyt kommentoida sun postauksia, mutta ei onnistu. Kokeillaanpas eri selainta.. :-)

    VastaaPoista
  2. Joo se on aika nostalginen:) Mikähän lie sitten kun ei onnistu se kommentointi? No nyt onnistui:)

    VastaaPoista
  3. Hieno heppa! Jotenkin arvasin, että itse et ole noita piirtänyt ;).

    VastaaPoista
  4. Heh:D

    Isoveli käytti maalitusseja vaikka mihin. Osansa saivat mm. minun ihanat vaaleanpunaiset sakset, joissa oli rusetti koristeena. Kyllä harmitti:/

    VastaaPoista
  5. ompas söpö! täytyyhän sitä hepalla hienot vanteet olla :D

    VastaaPoista
  6. Heh, jooh, tietty vanteisiin kannattaa aina panostaa:D

    VastaaPoista
  7. ihana! mulla on ollut pienenä tälläinen sama punaisena ;)

    VastaaPoista
  8. Kyllä näissä vanhoissa leluissa on sitä jotain! ♥

    VastaaPoista
  9. Niin, kummasti niitä osaa arvostaa nyt kun on oma lapsi, jolle niitä antaa eteenpäin:) Onneksi meidän äiti on säästänyt niitä aika paljon.

    VastaaPoista

Olemme iloisia kommentistasi!