torstai 4. marraskuuta 2010

Tavallista arkea

Viikot menevät aivan mieletöntä vauhtia, vaikka meillä Okon kanssa päivisin kotona kahdestaan ollessa ei olekaan mitään ihmeellistä ohjelmaa. Päivät koostuvat ruokailun ja päiväunien rytmittämisestä ja kerran päivässä mennään kunnon hikilenkille vaunujen kanssa. Välillä meillä on seuraa ja välillä olemme ihan kahdestaan. Mutta se toimintamäärä riittää - itse asiassa nautin kovasti, kun meidän ei tarvitse säntäillä kellon kanssa.

Eilen perhekerhossa (jossa tosiaan käymme koko perhe) keskusteltiin äidin oman ajan ottamisesta. Mietin, että pystyn kyllä irrottautumaan äidin osastakin, jos tarve vaatii, mutta vaatiiko. Kun minun vuoroni tuli kertoa, miten otan omaa aikaani, olin ensin vähän hämilläni. Siis mitäs minä teenkään silloin? Muistin sitten, että olinhan minä elokuussa konsertissa. Heh. No oikeasti, olenhan minä sitä omaa aikaa ottanut, mutta koska siitä ei tarvitse tehdä mitään numeroa, ei ne kerrat tule mieleen. Olin viime viikonloppunakin omilla teilläni vauvauinnin jälkeen, mutta ehkä sillä ei ole mitään väliä, tietävätkö muut ryhmän jäsenet siitä - pääasia, että itse kokee saaneensa sitä aikaa. Otan sitä ihan joka päivä sopivina annoksina.

Tänään meillä muuten onkin neuvola. Se ei ilmeisesti kuuluisi ohjelmaan näin 6kk kohdalla, mutta koska osallistumme Pneumokokki-rokotukseen, menemme tänään hakemaan taas yhden piikin.

4 kommenttia:

  1. Just näin! Mulla oli silloin niin "identiteettikriisi", kun lähdin takaisin töihin. Kun olin ottanut sen oman ajan aika paljon lasten kanssa yhdessä; siis tehnyt minua miellyttäviä asioita. Enkä kokenut sitä yhtään pahaksi, päinvastoin.

    VastaaPoista
  2. Niinpä! Ja olen kyllä kokeillut niitä omia juttuja - tiedän, että osaan olla välillä menossa niin, ettei lapsi ole mukana. Mutta ei siihen nyt ole sellaista tarvetta.

    VastaaPoista
  3. Samma här..en ole kokenut tarvitsevani ihmeellisyyksiä elämääni tällä hetkellä. Työurallanikin olen saavuttanut sen mihin tällä koulutuksella on mahdollista. Alanvaihto asia erikseen.Tietysti nyt uhman kolkutellessa ovella on ihanaa ja luksusta aina välillä ottaa ja lähteä itse jäähylle. Vaikka vaan koiran kanssa lenkille. Emme myöskään ole käyneet missään lapsi-äiti-aktiviteeteissa. Vauvauinnissa ja erilaisissa lasten tapahtumissa kyllä. Ja sosiaalisia kontakteja tulee riittävästi lähes päivittäisten kummien, ystävien, perheen vierailujen myötä. En usko Tyllerön kehityksen kärsineen tästä valinnasta mitenkään. Mielestäni lapsi tarvitsee pienenä eniten vanhempiaan. Sen takia arvostan kympillä eniten sitä arkea, niitä syömisiä, päiväunia, leikkejä ja puuhia kotona. Ei mitään ihmeellisyyksiä tai harrastuksia. En tarkoita etteikö nekin ole hyväksi, mutta ne lähtevät monesti aikuisten/vanhempien tarpeesta eikä lapsen.

    VastaaPoista
  4. Joo, yksi tekijä äidinkin tyytyväisyyteen on varmasti se ennen lasta eletty elämä. Itse koen myös, että olen touhunnut ihan tarpeeksi ennen Okkoa ja nyt on ihana pitää rauhallista välivuotta.

    VastaaPoista

Olemme iloisia kommentistasi!