maanantai 15. marraskuuta 2010

Mun stikit, eli taidetta kotiin


Minulla on kaksi kaunista oksaa maalausta odottamassa. Keräsin ne varmaan jo elokuussa, mutta unohdin ne parvekkeelle ja muistettuani ne en ole vieläkään maalannut niitä. Värivaihtoehtoina ovat jännittävät kiiltävä musta tai puolihimmeä valkoinen. Valkoisen saisi maalattua helposti sisällä hajuttomalla remonttimaalilla, mutta musta (jota olen tosiasiassa koko ajan halunnut käyttää) pitäisi mennä maalaamaan pihalle, sillä se on spraymaalin muodossa (Miranol oli mielestäni kamalan kallista ja halusin kiiltävän lopputuloksen, joten otin spraytä).

Pöh, se on tämä kerrostalossa asuminen sellaista, että kunnon askartelutilaa ei ole oikein missään. Siis jos haluaisi tehdä jotain hieman sotkuista tai haisevaa. Meillähän on oma parveke, mutta spreijaaminen siellä ei houkuttele kovinkaan. Spreijasin siellä reilu viikko sitten joulukortteihin tulevia sydänkoristeita ja haju tuli jo hieman sisälle. Kaiken lisäksi aina saa pelätä, että sotkee jotain siinä samalla. Ainakin, jos kyseessä on noinkin iso kohde. Sama juttu hiomisen kanssa. Meillä olisi yksi Artekin lastentuoli odottamassa varastossa; yhden sain hiottua jo monta vuotta sitten kotopuolessa käydessä, mutta toinen jäi kun tuoli oli melko suuritöinen ja aika loppui kesken. Okko voi pian alkaa käyttämään tuolejaan ja sitten se olisi hauska saada.

Muuten, kun muutimme tähän taloon, sanottiin esitteissä, että täällä olisi askarteluhuone. Olin innoissani asiasta, kunnes tajusin, ettei sitä ole. Asia jäi kummittelemaan talokirjaan moneksi vuodeksi, sillä kun tässä taloyhtiössä on myyty asuntoja, on sitä askarteluhuonetta mainostettu. Rakennusyhtiö oli ilmeisesti ahneuksissaan tehnyt siitä myytäviä varasto-osakkeita. Tylsää ja niin odotettavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olemme iloisia kommentistasi!