sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Autoileva vauva



Tänään päättynyt kesälomareissu oli ensimmäinen kunnon automatka Okon kanssa. Aiemmin olimme ajelleet vain lähialueilla ja koska ne reissut olivat menneet hyvin, olimme luottavaisia, että Okko viihtyisi autossa myös pitemmällä matkalla. Okko lunasti odotukset; meillähän on hyvin autoileva vauva!

Reissun ensimmäinen taipale, kohti isin puolen mummolaa, oli noin 500km ja lähdimme matkaan heti aamusta. Okko nukkui autossa niin hyvin, että jouduimme herättelemään häntä ruoka- ja venyttelytauolle reissun puolivälin paikkeilla. Loppumatka meni sitten samoissa tunnelmissa, joten matkahan sujui loistavasti.

Tänään ajoimme 100km lyhyemmän pätkän kun saavuimme kotiin toisesta mummolasta. Matka sujui hyvin tälläkin kertaa, mutta Okko heräili useampaan otteeseen ja häntä piti syötellä monta kertaa kesken matkan. Olisiko sitten kuumempi ilma tehnyt sen, vaikka ilmastoidussa autossa ei ulkoilman kuumuudesta ollutkaan tietoa. Tuo kuppimallinen turvakaukalo tosin tekee sen, että Okolla on aina vähän hikinen selkä, oli sää mikä tahansa.

6 kommenttia:

  1. Oi niitä aikoja. Yhden vinkin annan. Vaihtakaa tarpeeksi ajoissa isompaan istuimeen. Ettei käy kuten meillä. Laiskuuttamme (tunnustan) vaihdoimme Tyllerön istuimen vasta sitten kun kintut olivat 20cm yli. Leveys meni, mutta talviaikaan etenkin istuminen kamalaa toppavermeissä. Eli matkanteko ei ollut mitään herkkua. Alkuaikojen 'ihanaa reissata kun lapsi tyytyväinen' loppui nopeasti. Ollaan matkustettu naapurikaupunkiin koko matkan huutava tyttö kyydissä. Sitten isompana kun ei se nälkä ole se ainoa huudon syy vaan tylsistyminen, takaa ei näe mitään selkä menosuuntaan jne. Eli uutta istuinta ajoissa katselemaan :D Ja kaikesta huolimatta meidän tyttö matkustaa nykyisin kasvot menosuuntaan. Aurinkoista viikkoa :) älkää sulako!

    VastaaPoista
  2. Jep, kiitos vinkistä! Katsottiin jo muutama päivä sitten, että istuin ei kauaa mene. Jalathan sieltä tosiaan tulevat pian yli... Ja sulamisen mahdollisuus on! Voi kaamea sentään!

    VastaaPoista
  3. Onnittelut hienosti sujuneista matkoista! Meidän pieni ei autoile kovin hyvin pitkiä matkoja, ellei ajoiteta uniaikaan ja päivässä on siis vain yksi matkustus. Kyläilyreissut on siksi hankalia, kun kotiinkin päin pitää ajella... Meillä ei auta edes kasvot menosuuntaan, ainoa joka hetken helpottaa, on kirja, jota tyttö saa itsekseen lueskella.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Riikka:) Meillä sen helppuden tekee tietysti vielä tuo ikä. Saas nähdä sitten isompana. Minä istun aina Okon seurassa takana, joten pieni hyssyttely ja muu sellainen onnistuu pysähtymättä, mikä tietty hieman edesauttaa matkantekoa, jos matkustaja ei ole ihan tyytyväinen.

    VastaaPoista
  5. Onneksi on ilmastointi! Silloin kun poika oli pieni vauva, meillä ei sitä ollut ja sai pelätä että vauva kuivuu matkalla kun hikoili niin kovin. Ihanaa että noinkin pitkä matka on sujunut hyvin :)

    VastaaPoista
  6. No joo! Meidän vanhassa autossa ei ollut ja siksi venytettiin tämän ekan reissun tekemistä kun odottelimme uuden auton saapumista. Kylläpä oli eri hyvä ajellakin nyt kun kaikki mukavuudet löytyvät.

    VastaaPoista

Olemme iloisia kommentistasi!