keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Voi elämä ja vatsamakkara

Meillä on lauantaina vuorossa kaveripariskunnan häät ja olen odottanut tuota tapahtumaa kovasti. Tässä on kuitenkin ollut hieman muuta mielessä viime aikoina ja vaatteen hankkiminen jäi tähän viikkoon. Olisin kernaasti mennyt vaikka vanhoissa, mutta ne eivät ihan käy tähän raskauden jälkeiseen olemukseeni. En edes tunne itseäni niin isoksi, mutta vatsamakkara on kyllä hyvin näkyvä edelleen.

Ostin sitten hätäpäissäni ensimmäisen kohdalle sattuneen mustan kotelomekon. Sovituskopissa se näytti ihan hyvälle ja kun asusteet kuitenkin ovat hyvät ja meikkaan ja laitan hiukset, ajattelin sen menevän. No voihan se olla, mutta äsken mekkoa kokeillessani en voinut tuijottaa mitään muuta kuin keskivartaloa. Voi elämä mikä patukka ja pötsilö minä olen (kas, uusia sanoja). Dear reader, arvaat varmaan, että en laita tähän kuvaa höysteeksi. Heh.

4 kommenttia:

  1. Heh..tee kuten minä (kummitytön rippijuhlissa viime kesänä). Viritin Tyllerön kantoliinaan, joten ei näkynyt makkara :D ja aina voi vedota siihen et synnytyksestä on vasta niiiiin vähän aikaa! Mullakin jo yli vuosi, mutta synnytyksestä on edelleen niiiiiiin vähän aikaa :D

    VastaaPoista
  2. Joo, jotain tuollaista suunnittelen:D Ajattelin, että jos mulla on Okko sylissä, ei kukaan katso minun vyötäröä. Ja kun siitä on niiiiin kamalan vähän aikaa. Heh. Mulla ei ole sitä liinaa, mutta kantoreppu löytyy.

    VastaaPoista
  3. Täälläkin väljemmät paidat ovat olleet viimeiset viisi kuukautta aika pop... kireämmissä tamineissa näytän siltä, että toinen on jo tulossa :) Mutta eilen alkoi puistojumppa - kampanja mahamakkaran hävittämiselle on siis alkanut!

    VastaaPoista
  4. Minä kävin äsken Okon kanssa tunnin hikilenkillä, joten täälläkin kampanjoidaan:) Olen muutenkin aina tykännyt lenkkeilystä ja Okkoa pitää ulkoiluttaa, joten jokapäiväisen hikiliikunnan pitäisi olla melko taattua... Vaan nyt olisi tuo akuutti tilanne lauantain kanssa. Hmmmm.

    VastaaPoista

Olemme iloisia kommentistasi!