maanantai 10. toukokuuta 2010

Kiireistä


Blogipäivitykset ovat hieman unohtuneet kun välillä tekee tiukkaa jopa ehtiä syömään tai vessaankaan. Vauva-arki on ihanaa ja välillä melkoisen kiireistä. Pikkuinen kuitenkin yleensä tarjoaa vanhemmilleen kaksi pidempää hengähdystaukoa päivässä, joista ensimmäinen on aamupäivällä aamupalan ja -pesujen jälkeen ja toinen sitten illalla noin klo 21 alkaen. Sen olen kuitenkin huomannut, että jos meinaa tehdä jotain, kuten levittää pyykit, juoda vettä tai käydä vessassa, kannattaa se tehdä heti kun ajatus tulee päähän ja jos on sillä hetkellä vapaana. Saattaa nimittäin olla, että hetkeä myöhemmin tilaisuus on mennyt ohi ja istutkin sohvalla imettämässä. Eipä sillä, imettäminen on mukavaa ja Okko tykkää olla rinnalla, joten ei se haittaa, mutta ikävä jättää kaikki tehtävät isille. Eikä isi tietysti voi kaikkea tehdä, kuten syödä puolestani, mutta onpa hän juottanut minua kerran jos toisenkin kun olen ollut imettämässä.

Viikonloppua värittivät ensimmäiset vierailut. Olemme olleet ihan keskenämme tähän mennessä, sillä kaikki sukulaiset asuvat niin kaukana, että heidänkin täytyy tehdä oikein matkasuunnitelma ja jäädä jonnekin yöksi, jotta voivat tulla meitä katsomaan. Isin vanhemmat ja sisko perheineen kävivät ihastelemassa Okkoa ja huomenna tulee äidin äiti. Lisäksi yksi naapuri piipahti kahvilla.

Sen verran olen nyt ottanut löysin rantein, että en jaksanut touhottaa vieraiden takia, vaan annoin tavarakasojen vähän niin kuin jäädä näkyville ja ei se loppujen lopuksi edes nolottanut. Tosin kun äitini tulee huomenna, täytyy työhuoneeseen raivata tilaa patjalle, sillä hän jää yöksi. (Niin, tämä työhuone, jonka siivouksesta kirjoitin raskausaikana joka toisessa postauksessa, ei ole sen siistimpi edelleenkään. Heh. Raskauden olisi varmaan pitänyt mennä yliajalle, jotta olisin saanut sen siivottua. Tai siivosinhan minä sitä jonkin verran, mutta se sotkeentui aina uudelleen ja uudelleen.)

Tänään täytyy mennä taas neuvolaan. Äitiä ja isiä se ei inspiroi yhtään! Ja varsinkin kun tiedetään, että myöskään Okon mielestä se punnitus ei ole kivaa. Okko on syönyt hyvin ja on virkeä - nyt toivomme, että syntymäpaino olisi saavutettu, jotta pääsisimme siitä neuvolasta edes hetkeksi eroon! Syntymäpainohan olisi pitänyt saavuttaa jo kahteen viikkoon mennessä ja viime keskiviikkona siihen oli vielä kurottavaa jonkin verran. Kaksi viikkoa tuli täyteen lauantaina, joten meillä tuli aikataulu vastaan. Saas nähdä, mitä neuvolan täti sanoo.

3 kommenttia:

  1. Voi miten ihana kuva! Hmm..en ymmärrä tuota painoseurantaa siinä mielessä, et meillä meni lähes 3vkoa ennen kuin saavutettiin syntymäpaino. Eikä meidän tarvinnut käydä sen kummemmin kontrollissa, ihan normi käynnit vain.Ehkä tää on paikkakunta-/terkkarikohtainen ero vaik luulis hoitokäytäntöjen olevan valtakunnallisesti yhtenevät?! Tosin pituuskasvu vaikuttaa myös - meillä tyttönen venähti 4senttiä! ekojen viikkojen aikana. Jaksamisia sinne :) kaikki menee aivan loistavasti ja se iskä varmasti kokee olevansa tarpeellinen nyt toisella tavalla kun ei voi imettää mut voi pyörittää omalta osaltaan teidän arkea :)ripustamalla pyykkejä jne.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaapa niin tutulta, vaikka tuntuukin että meillä tuosta ajasta on muka jo tosi kauan - 6kk! Minunkin mieheni joutui usein juottamaan minua kun imetin. Käsittämätöntä mikä jano siinä hommassa tuli :)

    Mukavaa alkanutta viikkoa teille ja tsemppiä punnitukseen!
    -marjo

    VastaaPoista
  3. Kiitos molemmille:)

    Juu, taitaa tosiaan käytännöt vaihdella. Sama juttuhan on ollut sen suhteen, mitä laitoksella neuvovat yösyöttöjen suhteen; esim. Kuopiossa ovat neuvoneet katsomaan kelloa ja täällä olemme saaneet ristiriitaista infoa siitä, pitääkö lapsi herätellä vai saako herätä omia aikojaan. No viime yönä sitten annoin Okon nukkua niin pitkään kuin jaksoi ja hän heräsi pyytämään ruokaa vasta 5,5h päästä. Siinä tuli jo vähän sellainen olo, että olikohan liiankin pitkä tauko.

    Muuten, tuo kännykkäkuva, joka on päivän kuvana, on ainoa äitienpäiväkuva, joka tuli otettua. Hitsi - eka äitienpäivä ja unohtui ottaa yhteisposeeraus. Tosin äidillä on tukka aina niiiiin pystyssä, että kaikki kuvat Okon kanssa synnytystä lukuunottamatta sisältävät pystytukan. Sinne synnytykseen lähtiessä kun laitoin hiukset, mutta sen jälkeen en ole tainnut laittaa kuin viime viikolla neuvolaa varten. Jos tänään taas laittaisi ja voisi sitten poseerata Okon kanssa. Kun pitäisi tuo profiilikuvakin vaihtaa - vatsa ei ole enää noin suuri:D

    VastaaPoista

Olemme iloisia kommentistasi!