maanantai 24. toukokuuta 2010

Perhepäiväunet



Tänään otimmekin koko perhe yhteiset päikkärit. Alunperin niin ei ollut tarkoitus tehdä, mutta nukahdimme vähän kuin vahingossa siihen Okon viereen; äiti imetyspuuhissa ja isi muuten vain seuraa pitämässä. Pyykitkin jäivät puolitiehen kun ensin kutsu kävi imettämään ja sen jälkeen uni maistui ainakin tunnin ajan meille vanhemmille ja Okolle onneksi vielä vähän pitempään.

Nyt olen kyllä jo huomannut, että neljän viikon valvominen alkaa painamaan. Olen kyllä ihan pirteä, mutta joitakin valvomisen lieveilmiöitä on tullut jo esille. Minulla on nimittäin ollut lapsesta saakka taipumusta puhua unissani ja aiemmin olin myös hyvin aktiivinen unissakävelijä. Ongelma on tullut esille joko stressin tai väsymyksen myötä. Nyt en ole ollenkaan stressaantunut, mutta vähäiset unet ovat tainneet vaikuttaa asiaan; olen nyt harva se yö herännyt etsimään sängystä jotain toista vauvaa. Hmmm...

Okko on nukkunut synnytyslaitokselta saakka meidän vieressä, mutta viime yönä kokeilimme ensimmäistä kertaa nukuttaa Okkoa omassa sängyssään ja otin hänet viereen vasta ensimmäisen yösyötön tullessa. Koska Okko oli tankannut illalla todella paljon, saimme koko perhe kunnon unet ennen kuin Okko halusi ruokaa (en nimittäin ole enää kellottanut syömisten väliä kun Okko on kuitenkin kasvanut oikein hyvin ja neuvolassakaan ei sitä suositeltu). Sängyssä oli kieltämättä paljon väljempää ja oli mukava pystyä nukkumaan miten päin tahansa.

Isi on armahtanut äitiä harva se aamu ja hoitanut Okon aamutoimia, jotta äiti on saanut aamuimetyksen jälkeen pienen unihetken. Isi lähtee töihin keskiviikkona, joten täytynee siirtyä enemmän noihin päiväuniin Okon vierellä. Suuri muutos siis päiviin tulossa kun olemme Okon kanssa kahdestaan - vaikka nopsaan ne päivät kuluvat kun isillä on tapana mennä töihin jo hyvin aikaisin, joten hän on kotonakin jo ennen neljää.

9 kommenttia:

  1. Huippua, perhepäikkärit, huippua!

    VastaaPoista
  2. Nuku hyvä nainen aina kun on siihen mahdollisuus! Nukkuminen pikkuvauva-aikana on kuin oikeesti pistäis rahaa pankkiin. Oletettavaa on ettei okkomönkiäinen parin kk:n päästä anna samalla tavalla sitä lepotaukoa. Nimimerkillä nukuttiin 4kk:n iässä tunnin pätkiä,valvottiin puol tuntia,nukuttiin tunti..valvottiin.. Sekin onneksi helpotti kun siirryttiin kiinteämpään ruokaan. Sitten alkoi ne hammasvaivat, niiden helpotettua alkoi maistumaan seurustelu yöaikaankin.. Eli nyt kerran maitoa tulee ettekä kahlaa siel skeidassa (mies on hyvä yleiskone :D) niin unta kuulaan aina kun mönkiäinenkin ummistaa silmänsä! Halit!

    VastaaPoista
  3. Heh, kiitos:D Joo, kait on pakko alkaa nukkumaan päivisin. Jos tuon oman ajan unohtaisi vaikka vähäksi aikaa - onhan se nukkuminenkin tietty omaa aikaa. Ja en sitten hourailisi öisin;)

    VastaaPoista
  4. Sitä Tuttelia kyllä joudutaan antamaan aika paljon, mutta onneksi öisin on riittänyt pelkkä rinta. Ainakin toistaiseksi, joten yöt ovat sen puolesta vähän rauhaisampia.

    VastaaPoista
  5. Alkukuukausina jaksaa kyllä yllättävän vähäisillä unilla, mutta useampi kuukausi rikkonaisilla unilla iskee jättimäisenä väsymyksenä. Aiettä niitä aikoja, jolloin meilläkin nukuttiin pitkiä, viiden tunnin päiväunia. Nyt viisikuisena mennään tosiaan samaan tyyliin kuin RuusuLiisalla - nukutaan tunti, ollaan hereillä pari tuntia, taas nukutaan puolituntia...

    Meidän pikkumirkku on nyt nukkunut pari kuukautta yönsä omassa huoneessa & omassa sängyssä ja viimeksi viime yönä olin kuulemma taas höpissyt unissani että missä se lapsi oikein on ja taputellut sänkyä & etsiskellyt sängyn alta :)

    VastaaPoista
  6. Aivan. Voin kuvitella, että alkuun sitä vielä jaksaa, mutta sitten se iskee... Ja minäkin etsin jotain taas viime yönä:/ Okko oli omassa sängyssään, mutta joku oli taas kadoksissa. Mies ei tainnut sitä huomata, mutta kävin jopa olkkarissa etsimässä. En tosin kävellyt unissani, vaan heräsin etsimään.

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa tutulle, eka kuukausi meni ilman väsymystä ja sitten se iski aivan yhtäkkiä. Meillä onnistuu välillä aamuisin venyttää varsinaista heräämistä, kun jatketaan unia syötön jälkeen.

    Meillä Ukkeli on nukkunut alusta saakka omassa sängyssään ja yösyötölle nostan hänet viereen ja alussa näin usein painajaisia, että etsin vauvaa lakanan tai peiton mutkasta, aivan kuin siellä olisi joku kapaloituna...tunne oli karmea, kun vauvaa ei sitten löytynytkään ja kuvitteli pyörineensä vielä vauvan päälle.

    Mukava lukea näitä vauvablogeja, kun ei itsellä ole täällä samassa tilanteessa olevia tuttuja oikein ollenkaan.

    Hanne ja Ukkeli, pohjoisesta edelleen

    VastaaPoista
  8. Samaa minäkin kehoitan, nuku ihmeessä aina kun tulee mahdollisuus!

    VastaaPoista
  9. Hanne ja Ukkeli: juuh, katsotaan, koska se iskee. Toivottavasti ei kovin pahasti:/

    Riikka: jep, olen nyt alkanut jo kallistumaan tuolle kannalle:D Ehtiihän noita omia juttuja sitten joskus muuna aikana. Ja siivota voin vaikka kun mies tulee illalla kotiin ja viihdyttää Okkoa (ei sillä, että Okko vielä kovin viihdykettä kaipaisi - enemmänkin vain ruokaa ja unta)

    VastaaPoista

Olemme iloisia kommentistasi!