maanantai 3. toukokuuta 2010

Okon ruokkimet


Rinnoistani on tullut yhteistä omaisuutta synnytyksen myötä, tai ainakin ne ovat yhteinen puheenaihe. Henkilö, jos toinenkin on miettinyt ja kysellyt maidonerityksestäni. Itse asiassa se on tuntunut ihan luontevalta, vaikka periaatteessahan tuollainen on kuitenkin yksityisasia. Keskustelen aiheesta kyllä mielelläni lähipiirin ja tietenkin terveydenhuollon ihmisten kanssa, mutta ei sitä silti jokaiselle pihalla onnittelijalle tee mieli alkaa analysoimaan, miten maito kyllä nousee, mutta olemme antaneet Tutteliakin riittävän ravinnonsaannin takaamiseksi. Itse asiassa tänään jo kyllästyin aiheeseen, kun kerran vuodessa soitteleva tätinikin kyseli ja tyydyin sanomaan, että maitoa tulee. Kyllä sitä tulee - Okolla oli äskenkin maitoparta lopettaessaan imutussessionsa, mutta vielä ei ole takeita, että se riittää ainoaksi ravinnoksi.

Sairaalassa kävi todella koominen tapaus ensimmäisenä yönä kun hoitaja kävi tarkkailemassa meitä muutaman tunnin välein. Jossain kohti yötä hän otti nukkuvan mieheni sängyn jarrun pois ja työntäytyi sänkyjemme väliin ja kävi venyttelemään nännejäni. Heh. Okko oli rinnalla ja ilmeisesti jotenkin huonossa asennossa. Imetysasentoa onkin saanut hakea edelleen välillä, mutta kyllä se yleensä löytyy helposti.

Ensialkuun imetin vain sängyssä, mutta kokeilin sitten sairaalassa istualtaan imettämistä ja se sujui hyvin. Sairaalassa oli sopiva tuoli ja tyynyt avuksi, mutta kotiinpäästyämme huomasinkin, ettei asia suju sohvalla tavallisten tyynyjen kanssa. Mieheni riensi taas kiireenvilkkaa Lastenturvaan, kuten teki kotiutumispäivänä kun tarvittiin rintapumppua. Hän haki minulle imetystyynyn ja kokonaan uusi maailma aukeni! Hurraa, pääsimme Okon kanssa pois sängynpohjalta ja nyt voimme hoitaa ruokailuja sohvalla, vaikka telkkaria katsoen (ei sillä, että sieltä koskaan tulisi mitään järkevää) tai musiikkia kuunnellen. Mieheni valikoi minulle kokoruskean Mollavauvan tyynyn, jossa menee remmi vyötärön ympäri. Tyyny on melkoisen suuri ja jämäkkä; sen päällä Okko lepää kätevästi ruokaillessaan.

20 kommenttia:

  1. Melkolailla rohkeaa toimintaa tuolta kätilöltä, huh huh! Jos raskausaikana tuntemattomat hipelöi mahaa, lapsen synnyttyä kysellään maidontuottamisesta :)

    Imetystyyny on luultavasti loistavin & käytännöllisin keksintö, mihin olen koskaan törmännyt :)

    VastaaPoista
  2. Näin on! Ensin ihmettelin, mihin niitä remmejä tarvitaan, kunnes otin tyynyn käyttööni. Kätevä tosiaan!

    VastaaPoista
  3. Ja joo, ainakaan sairaalassa kukaan ei kysele, ennen kuin käy rintoihin kiinni:D

    VastaaPoista
  4. Hih..olisin varmaan tintannu tota kätilöä- tuo on mielestäni jo jonkinasteista yksityisyyden loukkaamista! Ja voin kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä - luota vaan siihen omiin tuotantolaitoksiin! Mitä enemmän O imee ja on rinnalla, sitä varmemmin uskoakseni maitoa tulee. Tuttelit kehiin vasta sitten kun tuntuu ettei kaikesta imusta huolimatta nälkä lähde. Mein harmi oli kun T oli vähien viikkojensa takia lasten teholla koko sairaalassa oloaikansa ja totuttivat alkupäivinä pulloon-minä kun en ollut koko aika vierellä. Ei meinannu rinta kelvata ennenkuin päästiin kotiin ja tosi toimiin. Iloa!

    VastaaPoista
  5. Joo, olenhan minäkin kysellyt tuosta maidon tulosta, se vaan nyt tuntuu aina olevan sellainen aihe, mitä kysytään. Mutta täytynee muistaa, ettei maidon tulokaan ole itsestään selvyys, pääasia, että lapselle on ruokaa ja kaikki voivat hyvin. Ihanaa käydä aina näillä Okon sivuilla katsomassa mitä mummin kullalle kuuluu. Näemme tulevana viikonloppuna, jos olemme terveenä.Suukkoja Okolle Maaningan mummilta ja ukilta

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommenteista molemmille! Heh, lähipiirille kerron mielelläni maidontuotannosta, kuten sanoinkin. Eri asia on sitten kun joku pihatuttava vaikka kysyy:) Ja sitäpaitsi, oman suvun kokemuksen rintaääntä kuuntelee mielellään... Mummin kulta rauhoittui vihdoin sänkyyn. Imetin lähes koko päivän ja illalla annoimme Tuttelia. Olemme kyllä motivoituneita imetykseen, mutta pakko oli sitten antaa vähän enemmän ruokaa kun toinen sitä kinusi. Okolla oli kyllä maitoparta, mutta voihan se olla, että se maito ei vielä riitä täysin. Ja hörppyyttämällä mennään edelleen.

    VastaaPoista
  7. Totta..inhottaa kun minunkin tuttavapiiriin kuuluu niitä maitotehtaita, jotka tuhahtelivat aina kun imetys tuli puheeksi ja selvisi, että jouduin turvautumaan korvikkeeseen. Vaikka sitä maitoakin tuli. Neuvolan terkkarilla myös melko syyllistävä sävy alkuaikoina kun kerroin kolmasosan tulevan purkista ja loput tissistä. Ei se tee kenestäkään huonoa vanhempaa/äitiä jos sitä maitoa ei tule litratolkulla, muille jaettavaksi asti koko ajan. Jokaisen oma asia, pääasia tosiaankin että lapsi on tyytyväinen! Okko on oikea hurmuri,,piti Tyllerölle näyttää 'vauvakuvaa' eli okkoa tänään ja hyväksyvää mölinää ja sormellaosoittelua tuli :D

    VastaaPoista
  8. Hih, ihanaa, Okolla on tyttö-ihailija:) Okko on sellainen pellavapää, joka täysblondina keräsi laitoksella huomiota:)

    VastaaPoista
  9. Hei! Komppaisin RuusuLiisaa, sillä itsekin mietin kovasti maidon tuloa alkuvaiheessa. Kun sitten meni ihan vaan lapsentahtisesti imettäen, huomasin maidon todella riittävän lapsen kasvuun (punnitukset tätä toki tuki, sillä tyttö otti alusta asti painoa hienosti).
    Synnärillä imettäminen oli stressaavaa: hoitaja tarttui tissistä kiinni kysymättä, syöttöpunnituksia, kellon kanssa syöttämistä, vauvan herättelyjä syömään, lisämaitoa jne.
    Kotona heitin kellon nurkkaan ja päätin, että kuuntelen vauvaa. Imemällä lapsi tilaa maitoa ja mitä enemmän lapsi imee, sitä paremmin maitoa riittää.
    Pidin kovasti äitiyspakkauksen mukana tulleesta imetysoppaasta, sen lukeminen antoi itseluottamusta ja nyt onkin puoli vuotta täysimetystä takana ja edessä kiinteiden opettelut. Itse tulen vielä perheestä, jossa imetys ei ole oikein kenelläkään onnistunut.

    Onnea vielä pikkuisen johdosta ja tsemppiä alkutaipaleelle!:)

    VastaaPoista
  10. Kiitos kovasti! Itsekin tässä kovasti pähkäilen, uskallanko luottaa oman maidon riittämiseen. Tuntuuhan tuota tulevan ja imetän aina kun lapsi pyytää, mutta olen silti vielä epävarma. Johtuen varmaan siitä imetysuran alusta siellä sairaalassa. Lisäksi yöt olen vielä kokenyt stressaavina kun olen tuijotellut kelloa ja lapsi sen kun jaksaa nukkua. On hän sitten pyytänytkin öisin ruokaa, mutta siinä vaiheessa äiti on jo herännyt kerran miettimään, koska sitä voisi antaa.

    VastaaPoista
  11. Kyllä se tuotantolaitos varmaan lähtee käyntiin, useimmiten ekojen viikkojen aikana. Muista myös itse juoda paljon vettä! Itselläni oli alkuviikkoina aina 1,5 l vesipullo vieressä ja siitä tulikin litkittyä janoon. Ja kun paljon imettää, kannattaa laittaa "tutteihin" villarasvaa (lansinoh) niin ei pääse kipeytymään ;)

    Tsemppiä sinne.. hyvinhän taitaa kaikki sujua, kun jaksat blogiakin päivittää!

    VastaaPoista
  12. Kiitos Tiinakaisa:) Hyvinhän meillä täällä sujuu. Ja tosiaan, olen oikein panostanut tuohon juomiseen ja syömiseen - nyt niitä herkkujakin voi syödä kun raskausaikana piti vähän vältellä... Lansinohia ostinkin jo ennen synnytystä ja olen sitä aina iltaisin laittanut - melkoisen jämäkkää tavaraa ja tuntuu toimivan.

    VastaaPoista
  13. Eräs tuttavani nukkui pienestä pitäen tauotta 12 tunnin yöunia - eikä tuosta näytä häiriintyneen.;) Jotenkin uskoisin, että jos lapsi on muuten terve, niin hän herää syömään kun on nälkä. Ainakin meillä tyttö nukkui aikalailla ekan pari viikkoa ja sitten alkoi pidemmät valveillaolojaksot - päivisin, öisin onneksi aina nukuttiin.

    Ja meilläkin alussa tyttö nukkui ekan välin helposti iltakymmenestä neljään (itse saatoin herätä aiemmin miettimään, että milloinkahan se syö). Nyt kun lapsi on isompi, on rinnalle haluttu useammin yössä. Olen ollut ihan järkyttynyt, kun viimeisenä kolmena yönä ei ole tarvinnut herätä kuin kerran ennen aamukuutta. Mitäs se tämä nyt on?!?:D

    Ja kannattaa todellakin juoda vettä ja syödä kunnolla. Ja luottaa itseensä, hyvin teillä menee! Kyllä se sitten neuvolassa huomataan, jos jonkinlaista tarvetta lisäravinnolle on.

    VastaaPoista
  14. Kiitos tsempistä! Näyttäähän tuota maitoa nyt tulevan - yöllä ihmettelin, mitä märkää on sängyssä. No maitoahan siellä oli ja kunnon iso märkä läntti. Täytyy siis alkaa varautumaan tuollaiseenkin.

    VastaaPoista
  15. Meillä sentään kätilö kysyi ennen kuin tarttui rintaan kiinni :D
    Omasta syömisestä ja juomisesta kannattaa pitää hyvää huolta tosiaankin. Mullakin oli 1,5 l vesipullo vieressä ja join alkuaikoina melkein 3 l päivässä "ylimääräistä".

    VastaaPoista
  16. Juu, sitä vettä pitää muistaa latkia ja juon aina kerralla sellaisen 4dl lasin. Niitä menee yhdelläkin juomisella pari tai jopa kolme. Ruoka onneksi tulee luonnostaan kun mies on sitä kotona laittamassa:)

    VastaaPoista
  17. Miksi kätlöt tarttuvat rintoihin. Siis yht'äkkiäkö vaan vetävät sairaalapaidan syrjään? Mikä idea?

    VastaaPoista
  18. Kätilö halusi korjata vauvan imuotetta. Rinta oli esillä kun vauva oli rinnalla ja hän tuli ihan spontaanisti korjaamaan:)

    VastaaPoista
  19. Ahaa. Kiitos tästä tiedosta! Haaveilen noista ajoista, mutta tämä pysäytti. Kiitos vastauksesta tylyltä varmasti kuulostaneeseen kysymykseeni. Ihana blogilöytö tämä Sinun blogisi!

    VastaaPoista
  20. Ei hätää ja kiitos kehuista:) Ja olihan se yllättävää, mutta jotenkin se siinä tilanteessa tuntui jopa melko luonnolliselta ja pääasia vain oli, että vauva saa imettyä oikealla tavalla. Vaikka olinhan minä vähän tyrmistynyt:D Kai se on sairaalan tapa.

    VastaaPoista

Olemme iloisia kommentistasi!