maanantai 3. toukokuuta 2010

Ihmeellinen keho

 
Oma keho on kokenut melkoisen myllerryksen tässä viime aikoina, mutta aika hienosti se näyttää ottaneen sen vastaan ja hyvin se on jaksanut nämä synnytyksen jälkeiset päivät. Olin jo sairaalassa ihmeissäni kun aloin pienenemään jokapuolelta. Olin esimerkiksi kuvitellut, että sääreni ovat muuttuneet muuten vain paksuiksi kun ennen olin niihin tyytyväinen, mutta jokunen päivä synnytyksen jälkeen katselin jalkojani ja nehän näyttivät ihan tikuilta hetkeä aiemmin vallinneeseen tilanteeseen verrattuna. Turvotus oli siis iskenyt sääriinkin, en vain ollut tajunnut sitä.

Vatsa on tietysti se paikka, jota eniten tuijotetaan synnytyksen jälkeen. Pehmeähän se on, mutta mukavasti jo vetäytynyt ja minulla on vyötärö! En kuitenkaan pyri pienentämään vatsaani tietoisesti, vaan syön mitä mieli tekee, jotta maitoa nousisi tarpeeksi.

Menin viisi päivää synnytyksen jälkeen ensimmäisen kerran pienelle ulkoilulle kun kävin lähikaupassa ja mietin, mitä voisin laittaa päälleni. Varovasti kokeilin ulkoilupukuani, sillä se tuntui sopivan vaarattomalta vaatteelta (ei ehkä kannata aloittaa mistään kapeista farkuista) ja olin todella yllättynyt kun puku oli sopiva. Hieman vatsa otti vetoketjuun, mutta ei niin, etteikö takkia olisi voinut tai kehdannut käyttää. Seuraavaksi alan käyttämään taas sormusta - se menee jo, mutta välillä sormet vielä hieman turpoavat.

Minulle tuli erikoinen ongelma heti raskauden alussa; kuuma suihku ja sauna sattuivat otsaontelon kohdalle. Heh, kuulostaa hassulta, mutta välillä tunne oli todella paha ja toistui joka kerta saunassa ja usein myös suihkussa. Heti ensimmäisellä saunakerralla synnytyksen jälkeen huomasin ongelman kadonneen. Ja samalla huomattiin vanhan, raskauden aikana poissaolollaan loistaneen ongelman palanneen: minulle tulee valkoinen rengas suun ympärille oikein kuumassa. Hassua.

Myllerrys jatkunee vielä, mutta pakko on kyllä todeta, että on se keho ihmeellinen kun se pystyy tuottamaan noin ihmeellisen käärön ja vielä toipumaan niin nopeasti sen käärön synnyttämisestä, puhumattakaan vielä ravinnosta, jota se tuottaa kääröä varten.

PS: Mustia silmänalusia keho ei kuitenkaan pysty estämään, kuten kuvasta näkyy. Hih.

2 kommenttia:

  1. Mä tein sen virheen, että otin esikoista synnyttämään mennessä sairaalaan mukaan lempifarkkuni (ennen raskautta) kotiutumisfarkuiksi. Jotenkin sitä ei vain tajunnut että eihän ne kaikki kilot jää synnytyssaliin. Niin jouduin sitten kotiutua niissä äitiyshousuissa, joissa olin sairaalaan mennytkin ;D .

    Ei kannata tosiaan ottaa turhia paineita raskauskiloista. Tärkeintä on, että vauvalla ja äidillä on hyvä olla :) .

    Multa tippui kilot liiankin nopeasti synnytyksen jälkeen. Olisin mielelläni pitänyt muutaman. Alipainoinen kun oon ihan luonnostani.

    VastaaPoista
  2. Näin on:) Ja varmastikin imetyksellä niitä lähtee itsestään, samoin vaunulenkeillä, jotka pystymme pian aloittamaan. Ihan hirveän kovasti tekisi mieli ulos kun aurinko paistaa, mutta vielä pitää odottaa tovi.

    VastaaPoista

Olemme iloisia kommentistasi!