perjantai 28. toukokuuta 2010

Hassu vauva


Reilun kuukauden verran Okkoa tarkkailtuani olen huomannut monta hassua ja samalla niin suloista asiaa pikkuisestamme. Asiat ovat varmastikin yhteisiä kaikille vauvoille, mutta itse tietysti kiinnitän niihin huomiota vasta nyt kun minulla on oma lapsi.

Ruokajumppa: Olen järkeillyt itse, että kyseessä on se vauvan perusrefleksi, jolla hän osaa heti syntymän jälkeen hakeutua rinnalle. Okko tekee sitä vieläkin. Jos rinta on jotenkin huonossa kulmassa häneen katsottuna, jos hän irrottaa otteen välillä tai jos muuten vain on liikaa intoa asiaan, Okko alkaa polkemaan jaloillaan ja heiluttamaan käsiään, ja yleensä siinä käy niin, että Okko liikkuu kohti sängynpäätyä ja äidin pitää liikkua mukana. Lopulta Okkoa täytyy siirtää alaspäin, kun äidin pää alkaa jo osumaan seinään. Heh. Olen videoinut tätä joskus itsekin puhelimella ja isi otti parempilaatuista videota perheen x-filesiin. Kun Okko on iso, voimme näyttää hänelle, miten höpsöltä ja söpöltä hän näytti vauvana jumpatessaan ruokailun aikana. Onhan se aika hellyttävää kun toinen on niin innoissaan.

X-asento: Tämäkin on niitä vauvan refleksejä (tai heijasteita), joka säilyy ilmeisesti vain vähän aikaa. Kun Okko säikähtää, hän vetää itsensä x-asentoon. Okkohan ei säikähtele ääniä kun on hereillä, mutta nukkuessaan hän saattaa säpsähtää, vaikka ei heräisikään. Jos esimerkiksi potkaisee vahingossa sängynjalkaa kun Okko on siellä nukkumassa, tapahtuu tämä x-asentoon meneminen. Se näyttää hassulta.

Ruoan vaatiminen ja ruokailu: Okko saa rintamaidon lisäksi myös Tuttelia, eikä tilanne siitä varmasti enää pysty muuttumaankaan, sillä maidoneritys tuskin enää lisääntyy. Tuttelia antaessa täytyy aina varautua siihen, että koko määrä ei mene kerralla, vaan yleensä ensimmäisen ja toisen erän välillä on noin tunti aikaa. Okko näyttää kyllä selvästi, koska kerta-annos on täynnä, mutta seuraavan erän kanssa onkin aina taiteilua. Vaatimus uudesta erästä nimittäin tulee hyvin kovaäänisesti ja yleensähän sitä maitoa ei ole valmiiksi lämmitettynä kun se ei säily pitkään, joten pieni hyssyttely ja vanhempien liukasliikkeinen työskentely seuraa ääntelyvaihetta. Sitten kun on yksin kotona, onkin melkoista taiteilua saada maito lämpimäksi vauva sylissä.

Imeminen: Vauvat näyttävät osaavan imeä myös kevyessä horroksessa. Kun rinnan tai tutin ottaa pois horroksessa olevan vauva suusta, jatkuu imemisliike yleensä aina hetken aikaa. Ylähuuli menee hassusti sisään.

Ääntely: Toisin kuin ajattelin, ei vauva ilmoitakaan kaikista asioistaan itkemällä. Okkokin pitää suurimmaksi osaksi muunlaista ääntä, lähinnä tuhinaa ja ähinää. Yöllä hän ilmoittaa nälästään ähisemällä ja jos hän unohtuu aamuyön tunteina samalle rinnalle liian pitkäksi aikaa, tiedän rinnanvaihdon koittaneen tuosta samasta ähinästä. Aamulla noin kuuden aikaan tuhina taas yltyy kun nälkä on kasvanut ja tarvitaan vielä Tuttelia lisäksi. Okko pitää myös melkoisen kovaa ääntä syödessään, oli ruoka kumpaa tahansa. Ihan yölläkin mietityttää, herääkö isi meidän syöttöpuuhista lähtevään meteliin, vaikka kyseessä olisi ihan rintaruokinta. Niin ja Okko puhuu unissaan, olisiko tullut äitiinsä. Kaikenlaisia ääniä kuuluu korkeista kiljahduksista matalampaan ähinään.

Liikehdintä: Kylppärin hoitotasolla Okko on yleensä kaikista virkeimmillään. Hän tykkää selvästikin olla ilman vaatteita ja vaippaa ja kernaasti antaisimmekin hänelle ilmakylpyjä muuallakin, mutta siinä on tietysti omat riskinsä. Kylppärissä viehättää myös hoitotason vieressä oleva hymynaama, jota Okko tuijottelee kovasti. Hän on siitä niin innoissaan, että koko vartalo heiluu x-asennossa kun hän kurottelee sitä kohti. Lisäksi kuvalle jutellaan  ja naureskellaan kovasti. Usein ihan harmittaa viedä Okko pois tasolta kun hän tykkää kuvasta niin paljon ja siksipä siinä on sekä isi, että äiti viettänyt joutohetkiä vahdissa seisten ja antanut Okon pitää hauskaa.

Pikkuiset vahingot: Okko taitaa olla melkoinen taktikko, tai sitten kyse on vain ilmakylpyjen rentoudesta, mutta oikeastaan ihan päivittäin meillä käy niin, että hoitoalustan pyyhe ottaa vastaan  pissat tai kakat, tai molemmat. Okko onnistuu edelleenkin yllättämään äidin ja isin. Mutta ei se haittaa, onneksi meillä on oma pyykkikone - olisikin melko työlästä mennä jonnekin taloyhtiön yleiseen pyykkitupaan tämän pyykkimäärän kanssa.

Äkilliset mielenmuutokset: Vaikka Okko karjuisi kuin syötävä, loppuu itku yleensä samantien kun tarve on saatu tyydettyä. No se on tietysti vanhemmille helpottava fakta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olemme iloisia kommentistasi!