torstai 22. huhtikuuta 2010

Mielen ruudunsäästäjä

Sellaisina hetkinä, kun päässä ei liiku oikein mitään, minulla usein pyörii "luisteluvideo" päässä. Heh. Kuulostaa hassulta, mutta näen mielessäni itseni liitämässä jäällä. Näen myös paljon unia luistelusta.

Minulla on ollut koko talven ikävä luistelua. Jätin luistelun heti kauden alussa syksyllä kun aloin pelkäämään kaatumista, sillä minua varoiteltiin, että kaikista kaatumisista täytyy mennä tarkastuskäynnille synnytyssairaalaan. Ja niinhän se tietysti onkin. Ajattelin, että parempi odottaa ja mennä takaisin taas elokuussa, sillä luistelu on sellainen laji, jossa ei etene jos hysteerisesti pelkää kaatumista.

Ehdin luistelemaan taitoluistelun aikuisryhmässä vasta vähän aikaa ennen raskautta, mutta laji on tuntunut heti omalta. Olen lapsesta saakka halunnut harrastaa taitoluistelua ja olin ikionnellinen kun sellainen mahdollisuus avautui. Enhän minä oikein mitään osaa, mutta ehdin vähän jo edistyäkin. Ryhmä on siitä hauska, että siellä on entisiä taitoluistelijoita ja meitä, jotka ovat aina halunneet lajin pariin.

Kauden jännittävin hetki on aina loppunäytös. Viime keväänä esiinnyimme muodostelmaluistelussa, mutta tänä keväänä ohjelmassa on kuulema yksinluistelua, mutta siten, että kaikki ovat jäällä samanaikaisesti. Olisi kyllä jäänyt minulta tekemättä. Muodostelmaluistelu on siitä armollisempaa, että yksittäisten luistelijoiden huonous ei pistä samalla tavalla silmään. Täytyy kuitenkin mennä katsomaan esitystä - ellei olla tositoimissa, sillä esitys on samana päivänä kuin laskettuaika.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olemme iloisia kommentistasi!