lauantai 27. maaliskuuta 2010

Tollo äiti kysyy

Öh, miltä tuntuu oikeat supistukset? No vakavasti ottaen, kyllähän minulle on kerrottu ja arvaan varmaan viimeistään sitten kun ne tekevät oikein kipeää. Tämä tuleva äiti on kokenut niitä kivuttomia harjoitussupistuksia jo jonkin aikaa, mutta nyt on ollut aika erikoisia aaltomaisia kokemuksia, jotka eivät sinänsä ole vielä ihan hirveän kipeitä, mutta kuitenkin tuntuvia. Ihmettelin vain kun ne tuntuvat aika alhaalla, että ovatko nämä nyt niitä supistuksia. Tuli kuitenkin sellainen olo, että nyt pitää pakata sairaalakassi ihan valmiiksi ja tehdä muutkin asiat, jotka meinasin ennen synnytystä tehdä, sillä sitähän ei koskaan tiedä, milloin se alkaa.


PS: Tämän viikon masukuvasta kyllä mallikin tiedostaa, että asu on aika kamala, mutta nyt seuraa järkyttävä tunnustus: tuollainen se on aina kotona. Heh. Kokeilin tuossa samalla uutta hiusmallia - entäs jos ottaisikin mustan tukan permiksellä tämän suoran vaalean asemesta?

10 kommenttia:

  1. Minullekin oli kerrottu miltä ne tuntuu, joten niitä tuntemuksia odotellessa tulikin sitten tosi kiire. Siitä, kun ystäväni puhelimessa neuvoi, että noita tuntemuksia sinulla tulee olemaan seuraava viikko, meni reilu tunti ja poika oli syntynyt. -marjo

    VastaaPoista
  2. No joo, hankala juttu tosiaan :) Muistan tuon kun alan epäilemääm asiaa! Pitää soittaa sairaalaan kun alkaa tuntumaan enemmän. Tiistaina on myös ohjelmaan kuuluva lääkärikäynti ja hän voi ainakin kertoa, miltä näyttää. Ellei sitten sitä ennen jouduta jo liikkeelle. No ehkä ei kun kipu ei ole vielä kovaa, eikä säännöllistä.

    VastaaPoista
  3. Minulle ei ehtinyt mitään harjoitussupistuksiakaan tulemaan - siis en ainakaan tiedostanut niitä kyseisiksi. Lapsivedet meni ensin, odoteltiin rauhallisesti (siis isä oli vähemmän rauhallinen) pari tuntia ja sitten vasta sairaalaan. Mulla alkoi sairaalassa vasta 4.lapsivesilorautuksen jälkeen kunnon supistukset. Ja niitä kesti seuraavat 10tuntia. En osaa kuvailla miltä ne tuntuu - ota kaikki mömmöt mitä tarjotaan :D itselläni petidin aiheutti pahoinvoinnin ja pyörrytyksen, epiduraalia ei voitu laittaa runsaan verisuonituksen takia (anestesialekuri yritti 2kertaa ja sitten ei ollut enää turvallista) ja sitten pykättiin maailmaan 3kilonen tyttö pelkän ilokaasun avulla :D

    VastaaPoista
  4. No niin, kaikkea siis voi tapahtua :) Se ainakin tiedetään, että soitamme sairaalaan sitten kun epäillään jotain alkaneen. Onneksi se sairaala on vain 15 min ajomatkan päässä. Mutta joo, ensikertalaisena niiden merkkien tulkitseminen voi olla vaikeaa - voin kuvitella, että arvomme moneen kertaan!

    VastaaPoista
  5. Supistuksia oli jonkun verran pitkin loppuodotusta töissä, mutta vaan sellaisia "masun kovenemisia" ei sen kummoisempia ja sitten meni mullakin jo vedet.

    VastaaPoista
  6. Aha, kiitos infosta! Se voi siis lähteä liikkeelle miten vain - pitää muistaa. Mulla on niitä masun kovenemisia ollut jo muutaman viikon ajan, varsinkin liikkuessa, mutta muutenkin. Nämä hieman tuntuvat tuntemukset ovat uusia.

    VastaaPoista
  7. Mietin ihan samaa! Synnytyspäivänä nuo "mahan kovenemissupistukset" vaan tuntuivat kovemmilta & erilaisilta kuin aikaisemmpina päivinä ja iltaa kohden tihenivät. Mies (jep, insinööri) teki excellillä "supistustenmittaustaulukon", josta oli helppo seurata supistusten välejä :)

    Soitin synnärille kun supistuksia alkoi olla n. 10 minuutin välein, mutta pyysivät (Jorvissa) olemaan mahdollisimman pitkään kotona, kun synnärillä oli ruuhkaa. Kun excell alkoi antaa 5 minuutin supistusvälejä, oli pakko lähteä sairaalaan. Neljän tunnin päästä tirppanen olikin jo syntynyt!

    VastaaPoista
  8. Hei loistavaa, excel! Jotenkinhan niistä täytyy pitää kirjaa:) Jorviin muuten mekin ollaan menossa. Henkilökunta vaikutti tosi kivalta siellä kun kävimme tutustumassa.

    VastaaPoista
  9. Excel on varsin mainio ja mieskin saa puuhaa kirjaillessaan supistuksia ylös taulukkoon kun on tilanne päällä :)

    Pelkästään positiivista voin sanoa Jorvista! Meillä tosin säädettiin perhehuoneen kanssa kun tyttö joutui lastenosastolle synnyttyään pariksi päiväksi ja tipuimme sillä aikaa perhehuonejonosta :( Perhehuone oli tosi hieno juttu kun me sen vihdoin saimme, mutta siellä antavat olla aika omissa oloissaan. Me ei osattu kysellä kaikkea mahdollista ja vasta kotiin saavuttuamme ihmeteltiin, että mitens tätä lasta oikein sitten kylvetetään... kukaan ei ollut sitä meille sairaalassa olessa näyttänyt - mutta onneksi on netti! :)

    VastaaPoista
  10. Aivan! Ja varmaan siinä temmellyksessä saattaa mennä sekaisinkin, kuinka pitkä väli supistuksissa on ollut. Jännä muuten kun meille ne mainostivat siellä Jorvin lapsivuodeaika-tilaisuudessa sitä, miten he tulevat opastamaan kaikessa. Pitää sitten muistaa kysellä, jos meinaa käydä niin, että unohtavat.

    VastaaPoista

Olemme iloisia kommentistasi!