perjantai 26. maaliskuuta 2010

Syyllisyysunia ja morkkis

Tajusin taas eilen illalla, etten ollut syönyt lämmintä ateriaa koko päivänä. Aloin sitten puuron keittoon yhdeksältä ja söin puuroni mustikoiden kera ja jälkiruoaksi vielä porkkanan ja hedelmiä. Voi kamala sentään, taas minä lipesin järkevistä ruoka-ajoista. Arvasin, että näin saattaa käydä ja eilen olin liikkeellä juuri ruoka-aikaan, joten se pääateria vähän unohtui. Eikä ollut edes nälkä oikein missään välissä. Vauva-lehden odottajan kirjeessä luki, että vauva painaa nyt vatsalaukkuakin ja mietin, voisiko siinä olla yksi syy, ettei ruokahalua ole kovin paljon. Toinen voi olla se, etten kulutakaan niin kamalasti tällä hetkellä kun elämä pyörii täällä kotona, enkä tee mitään suuria asioita.

Tästä morkkiksesta johtuen meinasin lähteä ihan kohta ulos ja käydä kaupassa ostamassa jotain ruokaa, jonka myös valmistan samantien. Ulkoilmasta saa myös ruokahalua, joten siitähän tulee tuplahyöty. Muutenkin meinasin vähän täyttää varastoja, jotta kaapeista löytyisi jotain odottavalle sopivaa ruokaa aina kun tarvitaan - ei vaan pelkkää puuroa ja pastaa. Heh.

Tekemättömät asiat muuten tulevat taas uniini; jo lapsesta saakka minulla on ollut taipumus nähdä toistuvia unia. Putoamisunet ovat yksi ryhmä, toinen on tekemättömistä töistä johtuvat unet. Olen taas nähnyt unta, että joudun takaisin kouluun kun joku kurssi on jäänyt tekemättä. Tällä kertaa vuorossa oli lukio ja musiikinkurssi. Yritin selittää opettajalle, että olen saanut sen jälkeen jo opintonikin valmiiksi ja ehtinyt töihin ja naimisiin ja nyt olen raskaanakin, mutta sinne vaan piti osallistua. Pahimpina syyllisyyden aikoina (kun tein graduani, josta kannoin koko ajan syyllisyyttä jos se ei edennyt) jouduin jopa ala-asteelle saakka kertaamaan. Heh. Nyt minua painaa selvästikin tekemättömät kotityöt. Odotin nimittäin olevani joku superodottaja kun jään lomalle ja olen pettänyt omat odotukseni. Huoh, omat odotukset lienevät aina ne kovimmat.

2 kommenttia:

  1. Tiedän niin tuon tunteen! Omat odotukset ovat ehdottomasti ne kovimmat.

    VastaaPoista
  2. No joo, taitaa olla näin melkein asiassa kuin asiassa.

    VastaaPoista

Olemme iloisia kommentistasi!