perjantai 31. lokakuuta 2014

kuva olis kiva


Pidin tänään pienen kuvaussession isänpäivää ajatellen. Toinen piti lahjoa tikkarilla ja Tuomas Veturilla, toinen oli vaan hiukan pöllämystynyt ja paitakin ihan kuolassa. Parempi sessio sitten joulukorteille.

My boys today as I had a short photo session with them, in order to have some material for a Fathers' day diy project.

torstai 30. lokakuuta 2014

alle vai päälle?


Olen työstänyt tätä pientä mattoa jo monta kuukautta. Ei sillä, tuollaisen kyllä tekee muutamassa tunnissa, jos vaan tekee. Mutta itse olenkin sitä mieltä, että on kiva, kun on jokin pieni projekti, johon voi tarttua hetkellisesti, kun mieli tekee. Nyt tosin aloin miettimään, pitäisikö työ keskeyttää ja tehdä siitä istuinalusta. Muovi kun on melko kylmää talvella. Toisaalta, kiikkutuolin allekin tarvitaan suojamattoa.

I've had this rug under construction for months. And now I started to think that it might be a good idea to place it on the other Eames chair. Or should I make it bigger and place it underneath...

tiistai 28. lokakuuta 2014

iltameininkiä

Kellojen kääntäminen ei tuonut meille muutosta iltamenoon. Onneksi pienempi sentään nukkuu ajoissa. Kaivoin taas esiin Unihiekkaa etsimässä -kirjan, josta on ennenkin ammennettu. / The evenings tend to be a bit hectic. The bigger one doesn't want to go to bed.

perjantai 24. lokakuuta 2014

vispilämies

Kaveri nousee koko ajan konttausasentoon ja heijaa. Huomaa myös lempilelu; muovinen vispilä.

torstai 23. lokakuuta 2014

kuivaa ja pehmeää


Meille muutti kesällä uusi palvelija, tuollainen very hi-tec kuivausrumpu. Voe tokkiinsa, kylläpä se on kerrassaan ihana laite; tekee niin pehmoista pyykkiä, on nopea ja syö pölytkin. Omaa kuivausrumpua meillä ei ole ennen ollutkaan, mutta ennen vanhaan vuokralla asuessa saimme sellaista käyttää. Kylläpä lasten velourvaatteetkin ovat kuin uusia, kun kuivurissa käyttää ja mikä ihaninta, ennen vaivannut vaatepölyongelma on poissa! Mutta onhan tuo kyllä niin fiinin näköinen kun se seista pönöttää tuossa kahdeksan vuotta vanhan pyykkikoneen vieressä. Se on vähän kuin laittaisi minut ja jonkun Kim Kardashianin vierekkäin. Toinen on viimeisen päälle laitettu huomionherättäjä ja toinen sellainen arkinen, joka hoitaa kyllä homman, muttei hohda sen enemmin. Tuon kuivurin äänimaailmakin on ihan toisista sfääreistä (ollapa LG:n äänisuunnittelija), kun taas olen kutsunut tuota arkisen pyykkikoneen piipittelyä lähinnä hätävarjelun liioitteluksi. Niin, mitä sitten siihen minun piipittämiseen tulee...

We have a new servant, a dryer. It's very handy & hi-tec and it's making our old washing machine look very plain next to it. And yes, there's really nothing interesting about this. Haha. But it makes life a bit easier.

kylmästä lämpimään


Kunnollinen eteinen tuo edelleen suurta iloa, sillä vanhassa kodissa kyseinen tila oli hyvin pieni. Uudessa kodissa on asuttu jo seitsemän kuukautta ja enää ei sentään puhuta uudesta ja vanhasta kodista, sillä mitäpä meillä olisi enää entiseen asiaa, taksikuski-Raimon kotiin. On vain yksi koti.

Niin, siitä eteisestä. Eteistaide loistaa edelleen poissaolollaan ja valkoinen seinä kaipaa jotain. Kirjakaapin päällä oli kevään ja kesän ajan orkidea, joka toi tilaan eloa, mutta nyt en siihen lähtisi enää orkideaa ostamaan, sillä sehän paleltuu ovea avattaessa. Muutama villi ajatus on muhinut päässäni jo jonkin aikaa ja pian voisi siirtyä toteutuksen puolelle. Sillä välin taiteen virkaa paikkaa kahdeksan vuoden takainen juliste ensimmäisestä työhuoneestani. Vuoden tai parin ajan tuli sellainenkin luksus koettua, kunnes kaikki laitettiin avokonttoriin. Ja avokonttorissa on pysytty sen jälkeen.

PS: Sovitin myös viimeisintä langoitusprojektiani seinälle. Pululla on hyvin pitkä johto ja olen näpertänyt sen parissa monta tuntia. Vaan yhden asian opin tästäkin projektista: lankavyyhti kuuluu keriä palloksi ennen aloittamista. Ensimmäinen punajohtoinen lamppu meni vielä, mutta kun vyyhti oli kulunut noin puoleen väliin, alkoivat ongelmat. Ja ei, minulle ei ole opetettu tätä asiaa koulussa; olen aina vaan alkanut tekemään.

I'm still in love with our entrance "hall" as we didn't really have one in our old home. We've been living here for seven months now and the entrance is still lacking the arty touches. I have a few ideas and I'm really thinking of doing something about it soon. That Artek poster is located there in the meantime. It's from my first (and only) private office when I was working for Nokia. For a year or two I had the luxury of having a room of my own. That's rare nowadays as open office is the thing.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

kyselyikä on koko ikä


Okolla on valtava tiedonhalu. Kysymyksiä satelee koko ajan, osa hyviä ja osa, noh, vähän erikoisempia. Niiden erikoisten kysymysten kohdalla päässä soi aina Jari Sinkkosen kommentti lasten aivojen kehitykseen liittyen; lasten kuuluukin olla vähän hupsuja, sillä heidän aivonsa eivät ole valmiita. Hyvä niin ja tiedonjanohan on loistava asia. Ja jos Okko on tiedonhaluinen, taitaa pikkuveli olla verenhimoinen kaikkien kahden naskalinsa voimalla. Kohteena tietenkin se ilmiselvin asia, äidin rinta.

Okon uudelleen alkanut päiväkotiura on tuonut mukanaan yhden lasten kehitykseen vääjäämättä kuuluvan asian, vessahuumorin. Kuinkahan kauan niille jutuille jaksetaan nauraa! Tuumasin Okolle tässä päivänä eräänä, että hän voisi toistella juttunsa tarpeeksi monta kertaa putkeen, ettei niitä tarvitsisi sitten enää sanoa, mutta vielä ei olla päästy maaliin. Muuten jutut ovat mainion oivaltavia, kuten ennenkin: on esimerkiksi loogista, että sääri on jalkavarsi ja shorsit ovat itse asiassa t-housut.

yhtenä aamuna

Johonkin se raja on vedettävä / One has to draw the line somewhere

tiistai 14. lokakuuta 2014

back in business


Otso täytti viikko sitten puoli vuotta ja sai juhlan kunniaksi korvatulehduksen kaikkine tykötarpeineen. Kaksi hammastakin tuli työstettyä siinä samassa ja kaveri jo liikkuukin sen verran, että pyörii ja pakittelee onnistuneesti. Okkokin oli kipeänä siinä samalla, kuten itsekin, joten neljän seinän sisällä on oltu ihan riittävästi. Jopa odotettu ristiäis- ja mummilareissu piti jättää väliin. Tänään taas koitti odotettu arki ja Okko pääsi päiväkotiin kavereiden kanssa leikkimään. Kyllä se siitä.

The boys have been sick, especially Otso, who turned six months last week. He got his first ear infection and his first teeth - two of them! Luckily Okko was able to go to the kindergarten today as he's been missing it.

torstai 9. lokakuuta 2014

lastenhuone


Poikien huone on edistynyt nyt taas sen verran, että Okon vanhat String-hyllyt on saatu seinälle vanhojen lastentarhakalusteiden yläpuolelle ja Otsolle on jo tilattu samanlainen sänky kuin Okollakin. Vanhat junahyllyt ovat myös menossa seinälle sänkyjen yhteyteen. Eihän Otsoliini huoneeseensa vielä muuta, eikä varsinkaan isojen sänkyyn, mutta halusimme huoneen valmiiksi ja sänkyä voi hyödyntää yövieraiden tullessa. Okon sänkyyn tilattiin samalla patjan jatkopala, sekä pidempi petari. Okon sänky on sittemmin konkurssiin menneen Sievä kalusteen Jatkopuu ja ehdin jo harmitella, ettei Otsolle saa samanlaista, mutta eipä hätää, Vepsäläinen myy sitä edelleen (tai taas), sillä mallille on saatu uusi valmistaja.

Huone sai maton parisen viikkoa sitten, kun keksin kokeilla sinne olohuoneen mattoa. Tuo mummilan naapurin kutoma matto on laatutavaraa ja ollut meillä jo monta vuotta käytössä, mutta nyt syksyn tullen halusin kokeilla olohuoneeseen jotain talvisempaa. Aito matto on haaveissa, mutta toistaiseksi tyydymme vähemmän aitoon, sellaisee aidon näköiseen, joka löytyi varaston uumenista. Onneksi sitä ei oltu laitettu vielä kiertoon, vaikka kovasti meinasin silloin muuton yhteydessä. Pojat saivat myös yöpöytäni, sillä Otson sänky on tällä hetkellä minun puolellani sänkyä, eikä yöpöytä mahdu siihen. Toisaalta, aika turha muuten koko pinnasänky - tämäkin vauva nukkuu kainalossa.

Johtojen langoitus on edelleen käynnissä. Poikien huoneessa on kaksi langoitettua valaisinta ja nyt työn alla on Okon vanha pululamppu, jota pikkuinen runteli vauvana niin innokkaasti, että se piti poistaa pinnasängyn yhteydestä. Ehkäpä pulu kokee täällä uuden tulemisen, on ainakin enemmän seiniä löytää sille hyvä paikka.

The boys' room is getting ready soon. The boys got the so called master bedroom as they're needing the space more than us. Otso will be getting a similar bed as Okko has, even though he'll not be sleeping in it yet. The "new" rug is from our living room and the night stand is actually mine.

kaalinpäitä kauppaamaan

Laatukamaa. Herkullinen miedompi suippo punakaali Mangs Gårdin lähiruokamarkkinoilta.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

ruokaa

Ja taas sieltä ruoasta löytyi jotain vihreitä paloja.
Olen erityisen ilahtunut, että Okon lempiruoka on kesäkurpitsakeitto, vaikka muuten vihreisiin saatetaan suhtautua epäluuloisesti. Päiväkodissahan Okko syö ja maistelee kaikenlaista, mutta kotona nyrpistellään helpommin, kun ruoka on myrkytetty jollain epäilyttävällä, kuten sen samaisen kesäkurpitsan purtavilla paloilla. Kesäkurpitsa nyt vaan sattuu olemaan yksi tämän hetken lempiraaka-aineista ja olen (kyllä, minä, ei tuo parempi puoliskoni, joka on meillä se kätevä kokkaaja) kehitellyt pari uutta helppoa reseptiä siitä. Toinen on pasta, johon paistellaan purjoa ja kesäkurpitsaa. Kasvikset maustetaan suolalla, pippurilla ja valkosipulijauheella (löysin meidän kaapista grillimarinaadikauden jälkeen ja ihastuin). Lopuksi lisätään hieman ruokakermaa tai creme fraichea. Valio lähetti minulle kesällä tuotenäytteitä, joiden mukana oli sipulilla maustettua creme fraichea ja sitä kyllä lisää mielellään, jos nyt sattuisi kaapissa olemaan. Kastike yhdistetään spaghetin kanssa. Meillä nuo spaghetit sekoitetaan aina italialaiseen tapaan kastikkeeseen.

Toinen uusista "keksinnöistäni", josta halusin alunperin kertoakin, on uunimunakas. Täyte paistellaan samaan tapaan kuin spaghetinkin yhteydessä, sillä muuten purjo ja kesäkurpitsa saattaa jäädä kovaksi. Tämähän on siitä hauska ruokalaji, että siihen voi upottaa vaikka mitä ja aineita löytyy yleensä aina. Kun täyte on pehmentynyt, sekoitellaan täyte munakasmassaan ja laitetaan uuniin 225°C kunnes massa on hyytynyt. Maistuu nelivuotiaallekin, kunhan kesäkurpitsa on vaan silputtu tarpeeksi pieniksi paloiksi.

Uunimunakas kolmelle

6 munaa
6 ruokalusikallista maitoa
suolaa
pippuria

puolikas kesäkurpitsa
pätkä purjoa
kinkkusuikaletta
juustoraastetta
valkosipulia
suolaa
mustapippuria

One of my favorite ingredients is zucchini. Okko loves zucchini soup but is very suspicious about other things green. So when the green stuff is in pieces, it has to be finely chopped in order to get him to eat it. Funny thing is that at the kindergarten he eats everything. Well, anyway, I have made up a couple of new zucchini recipes; one for spaghetti and another for oven omelet. The Finnish zucchini season is however over, so we have to settle for the Spanish stuff. And going towards winter the taste will not be as good anymore.