keskiviikko 5. elokuuta 2015

we ♥ Robin


Kotona taas, puolentoista viikon sukuloinnin jälkeen. Tällä lomalla ei olla paljon kotia ehditty kuluttaa, mutta nyt vietämme loppuloman ihan vain omasta kodista nauttien. Niin ja mitä Robiniin tulee, niin mehän ollaan ihan faneja. Tosin perheenjäsenten fanituksen syy hieman vaihtelee. Okko tutustui Robiniin jo vanhassa päiväkodissa ja Otsokin siihen sitten ihastui jossain vaiheessa. Robinista sittemmin tullut automatkojen salainen ase, jolla huutavan taaperonkin saa hiljaiseksi kuin taikaiskusta. Ja tämä on ihan tutkittu juttu, toimi eilenkin muutamaan otteeseen, kun yksivuotias oli lopen kyllästynyt automatkailuun ja kotimatkaa oli vielä useampi sata kilometria.

We're back at home, after visiting the closest ones in the Savo area. For the rest of the holiday we'll enjoy our home, which is actually quite exotic as lately we've been a way from home so much. And and that Robin thing, he's a Finnish teenager, a very popular artist among the younger population. Our boys seem to love him as it works like magic, even for a crying baby not wanting to be seated in a car.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Ciao!


Terveisiä Italiasta! Meillä oli mahtava viikon loma lähes 40°C lämmössä. Ei tullut kylmä ei, mutta ihmeen hyvin jaksettiin olla aktiivisia ja käydä vaikka missä. Viikon aikana ehdittiin kiivetä tulivuorelle (Otso oli rintarepussa, Okko käveli itse), maleksia Napolin pikkukujilla, veneillä, nähdä Amalfin upeaa rannikkoa ja viettää rantaelämääkin. Etukäteen mietityttänyt jatkuva ravintoloissa aterointi tuon yksivuotiaan kanssa sujui vaihtelevasti. Otso sai välillä oman annoksen ja söi välillä äidin annoksesta. Myönnän, että katsoin kyllä hieman menua sillä silmällä, ettei tulisi kovin tomaattisia ruokia - ihan sen sotkun vuoksi. No, ihan ei kyllä sotkulta vältytty, kun tomera pieni Otso haluaa syödä itse ja esimerkiksi Napolissa pöytään oli katettu kaunis valkoinen liina ja Otso söi lounaaksi penne-pastaa tomaattisoosilla. Aterian päätteeksi olikin sitten hyvä kauhaista jäljelle jääneet pastat lattialle.

Meidän pojat saivat ylenpalttista huomiota paikallisilta. Voikohan ollakaan lapsiystävällisempää maata, kuin Italia, vai saivatko meidän pojat vaan erityisen paljon huomiota?! Eräältäkin illalliselta Otso poistui yltäpäältä huulipunassa, kun ylikaunis tarjoilija halusi hieman suukotella, Napolissa ohiajava nainen huuteli Okolle avoautostaan belloa ja itkevän tai muuten vaan kiukuttelevan lapsen piristäminen tuntui olevan koko kylän mummojen ja pappojen asia. Viimeisenä iltana menimme laiskasti vain läheiselle hotellille illalliselle, sillä sen ravintolaa oli kehuttu. Jossain vaiheessa aterian lopussa ihmettelimme, minne Okko oli hävinnyt. Okko löytyi muutaman metrin päässä keittiön ovelta, leikkimässä pikkuautoilla kokki-tädin kanssa.

PS: Jos oli hyvä ja rauhallinen olo hotellilta lähtiessä, ehti Italiassa olon viimeiset hetket muuttua vielä jännitysnäytelmäksi ja oli ihan pienestä kiinni, ettei jääty Napolin kentälle. Olemme Italian ystäviä, sen nyt todistaa sekin, että tämä oli jo neljäs yhteinen reissu sinne, mutta joskus, tai aika useinkin, se asenne ja asioiden toimimattomuus raivostuttavat. No, kaikki mahdollinen meni pieleen siinä vaiheessa, kun Otson matkarattaat olisi pitänyt saada toimimattomalle erityismatkatavaroiden hihnalle. Ketään ei kiinnostanut auttaa ja rattaat piti lopulta hylätä hihnalle. Piti pistää juoksuksi, vauva sylissä ja ehdimme ihmeen kaupalla koneeseen, vaikka lähtöön oli enää 10 minuuttia. No, italialainen epätehokkuus näkyi sitten siinäkin, että matkatavaraukkelit olivatkin myöhässä ja jouduimmekin odottelemaan juostessa noussut hiki selkää pitkin valuen 30 minuttia ekstraa, ennen kuin kone pääsi ilmaan... Ja ne vaunut, ne saattavat tulla vielä perille. Ehkä.
Tällä kertaa Italian tuliaisina ei ollut yhtään laukkua, mutta monta käpyä (ruokakaupasta, näitä ei saa kerätä) ja 3kg kahvia oli.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

lomafiilis


Äkkiä se aika menee, sillä juurihan palasin töihin miesväen jäädessä pitämään taloa pystyssä ja nyt se kesäloma jo koitti. Kesäloman kunniaksi nautittiin pavlovat ja maanantaista alkaen ei ole ainakaan viikkoon tarvetta takkapuille, kun suuntaamme lämpimämmille huudeille pasta- ja gelatoapajille.

PS: Tuo Ikean älylamppu viehätti kovasti ulkomuodollaan. Puhelin tarvitsisi lisäosan, jotta sen akun saisi ladattua lampunjalalla, enkä ostaessa edes harkinnut koko asiaa. Pelkkä kaunis muoto ja hyvä valo riittää.

My summer holiday started and on Monday we'll be heading to Italy for a week. Exciting and much welcomed as the weather has been awful this summer.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

eteistaidetta


Haaveilin pitkään polkupyörästä seinällä. Ensin mietittiin jopa ihan oikeaa pyörää, mutta vaikka meillä nykyään löytyykin huonekorkeudesta, olisi siinä silti olleet mittasuhteet pielessä, eikä se olisi ollut kovin käytännöllistäkään. Aloin sitten miettimään vanerista laserleikattua pyörää ja mainitsin siitä apelle. No, hän kätevänä ihmisenä teki sen meille kotikonstein ihan kädenkäänteessä, aloittaen samantien ja laittoi vielä paikalleenkin. Se on upea, juuri sellainen, kuin toivoinkin.

I'd been wishing for a bike on the wall. Sounds a bit crazy, but for a while we actually considered having a real bike on the wall. Well, even though the living room has high walls, the proportions would've still been wrong and I started to dream about a plywood version instead. My father-in-law made one for us and it didn't even take long. And here it is, all lovely on the entrance wall as the installation was also part of the service!

maakuplat

tiistai 16. kesäkuuta 2015

käyttöä insta-kuville


Oikeaa kameraa tulee harvemmin kuljetettua mukana, mutta puhelin on aina taskussa, joten hauskimmat tilanteet (ja kaikkea mahdollista muutenkin) tulee taltioitua Instagramiin. Tein photarilla kollaasin muutamista insta-kuvista ja teetin sen kuvajulisteeksi. Vähän ne värit toistuivat tummempina, mutta ihan hauska siitä tuli.

I made a poster using Instagram pictures. The poster was made using Photoshop and it was printed on some sort of photo paper.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

teltta in action


Suunnittelijan ammattitauti lienee se, että kotiprojektejakin hoidetaan iteroimalla. Tehdään protoa, drafti ykköstä, kakkosta, vitosta - ja jossain vaiheessa päästään suosikkikohtiini, testaukseen ja loppukäyttäjien mielipiteen kysymiseen. Tämä teltta osoittautui hieman heiveröiseksi aidoissa olosuhteissa testatessa: tuuli vei sen hetkessä nurmikolle, eikä loppukäyttäjätkään välittäneet pyynnöistä käyttää vain teltan oviaukkoa - sehän on vain selkeä suunnitteluvirhe, jos sisälle voi pyrkiä jotain muutakin kautta. Tuotekehitys siis jatkuu vielä.

My diy tent was tested outside and the first wind made it collapse. So some product development is still needed.

torstai 11. kesäkuuta 2015

iltapuhteita

Piha vetää puoleensa. Illat vaan menevät liian nopsaan, mutta kuukauden päästä on loma.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

kesämies

Okko sai synttärilahjaksi useamman vesiruiskun. Nyt kun se helle tulisi. /Waiting for the hot weather

perjantai 5. kesäkuuta 2015

hyvää iltaa

Näin työläisenä voin todeta: TGIF!

torstai 4. kesäkuuta 2015

vihreä muodostelma


Pidän vaan edelleen sinnikkäästi kiinni ajatuksesta saada ruokatilan seinä vihreäksi. No ihan ei olla tavoitteessa, mutta ehkä tällainen pienimuotoisempikin riittää. Näillä on nyt paremmat mahdollisuudet menestyä, kun kyseessä on tavallisissa ruukuissa istuvat kukat - ne viherseinälaatikot kun eivät osoittautuneet oikein toimiviksi. Seuraavaksi meinaan vaihtaa osan kukista isolehtisiksi.

Nuo Kekkilän ruukunpidikkeet muuten ovat todella kauniit, mutta hieman hinnankirossa. Kyttäsin tarjouksia ja sain ne noin puoleen hintaan pahimmasta huippuhinnasta, jonka bongasin. Aika iso haitari muuten - aina kannattaa vertailla.

I haven't forgotten the idea of a green wall and here's the next version of it. Maybe this time the plants will survive.